...sekä hellettä, että tätä vauhtia, millä kesä on vyörynyt päälle lämpöineen, sadekuuroineen, kukkineen, marjoineen, rikkaruohoineen, heinätöineen, paarmoineen ja ruohonleikkuineen!
Nyt on juuri se aika, kun pitäisi nauttia lämpimistä, valoisista kesäöistä, katsella auringon laskut ja nousut, sillä kuukauden päästä ollaan jo kääntymässä syksyä kohti.
Kiirettä on kuitenkin piisannut joka rintamalla, niin töissä, omalla farmilla kuin luottamustoimissakin. Oikein kunnolla ei ole ehtinyt pysähtyä Suomen suvea katselemaan, kuuntelemaan ja haistelemaan. Nukkumaan on käytävä hyvissä ajoin, että jaksaa taas aamulla lähteä.
Ensi viikonloppu taitaa olla ensimmäinen pitkiin aikoihin, ettei kalenterissa ole sovittuna "mitään".
Ei tämäkään kesä toki pelkkää auringonpaistetta ole tarjonnut, vaan siihen on sisältynyt myös puolikuntoisuutta, turhautumista ja välillä epätoivoakin siitä, miten paljon olisi tekemistä, mutta miten vähään kykenen. Edelleenkin vaatii opettelua hyväksyä kivut osaksi elämää.
Tällä hetkellä iloitsen kuitenkin kaikesta siitä, mitä olen saanut valmiiksi. Yrttipenkistä, kasvimaasta, kukkaistutuksista. Viihtyisästä pihan nurkkauksesta, johon istahtaa aamukahville tai muuten vaan vetämään henkeä.
Ei kai tässä loppujen lopuksi mitään hätää ole, valmiissa maailmassa.
