maanantai 24. toukokuuta 2021

Kynttilävartiossa

 Päivä päivältä on Forecan sääennuste hinannut yölämpötiloja yhä alemmas. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oltaisiin enää 3 astetta plussalla, jos ennuste paikkansa pitää. Ja miksi ei pitäisi, kovin on viileäksi iltaa kohden kelin vetänyt. Tihkusade on lakannut ja taivas poutaantunut. 


 

Sytytin jo päivällä pari öljykynttilää palamaan kurkkupurkeissaan kasvihuoneeseen. Ulkolämmöt olivat tuolloin +6 astetta ja kasvihuoneen mittari näytti +11. Aurinko ei koko maanantaipäivänä pilkahdellut esiin, eikä antanut apuja huoneen lämmittämiseen. 



Illan suussa mittarin lukemat olivat pudonneet +9 asteeseen, joten lisäsin vielä yhden kynttilän palamaan. Kurpitsan taimet kannoin suosiolla sisälle tupaan. 

Viimeinen käynti ennen nukkumaan menoa kertoi, että lämpöä oli kasvarissa enää +7 astetta. Peittelin kurkut ja melonit kaksinkertaisella harsolla ja toivoin parasta.

 

Aamulla riensin palelevin sormin ja hengitys höyryten tarkastamaan tilanteen. Harsojen alla näytti hyvältä ja "elohopea" oli noussut takaisin +11 asteeseen.


Ja sitten paistoikin jo aurinko. Taidettiin yöstä selvitä!



sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Oman maan satoa


 Välillä on ollut koleita päiviä, jolloin tuntuu, että kesän tulo seisahtuu tykkänään. Myös omat mielialat laskevat pitkiä kalsareita jalkaan etsiessä ja alkaa niin sanotusti kehtuuttaa kaikenlainen tekeminen. Mutta heti kun aurinko pääsee pilvien väistyessä esiin, fiilikset nousevat samaa tahtia kuin lämpötila kasvihuoneissa. Muutamaksi yöksi on luvattu vielä viileää, sitten pitäisi taas lämmetä: voisiko olla että takatalven uhkasta selvittiin säikähdyksellä? Olen varannut sähköttömään kasvariin öljykynttilöitä peltipönttöihin, jotka laitan yöksi palamaan, jos halla uhkaa. En tiedä auttavatko ne mitään, mutta muutakaan keinoa en keksi.



Toistaiseksi kasvihuoneissa näyttää hyvältä (jos sotkuisuutta ei lasketa). Basilikat ja melonit, jotka ovat kaikken arimpia kylmälle, eivät näytä saaneet lämpötilan laskusta mitään vaurioita. Tomaatit kukkivat ja Yelorita nopeimpana tekee jo raakileita. Myös Lemon Apple-kurkussa on pian satoa tulossa. Jotain on päästy toki jo maistelemaankin. Ensimmäiset oman maan sadosta kootut salaatit on nautittu hartaasti kuin parhaatkin gourmet-herkut. Muutama pieni parsan varsi pääsee pekonin kanssa pannulle tänään.


Viimeisetkin kylvökset ovat itäneet ja odottelevat sään lämpenemistä, toistaiseksi vielä kasvihuoneen suojissa. Pitkä kurkku ja avokurkku pääsivät omille kasvupaikoilleen. Myskikurpitsan, jättikurpitsan ja kesäkurpitsan taimet näyttävät elinvoimaisilta, mutta spagettikurpitsan ruukussa on pelottavan hiljaista. Viime vuonnakaan en saanut yhtään spagettia pysymään hengissä.


 

Kasvimaalla valkosipulit kasvavat rehevinä. Vain pari kynttä näyttää menehtyneen talven aikana. Perunat ja sipulit on istutettu kokonaan, lanttuakin laitoin pienen pätkän. Lanttu on ollut vähän sellainen kasvi, että innoissani sitä kylvän, mutta jos eivät etanat syö sitä jo peltoon, niin vähintäänkin se jää kellariin nahistumaan. 

Viimeiseksi katoin kurpitsoille kaksi kohopenkkiä mustalla mansikkamuovilla, odottelemaan istutushetkeä. Kurpitsapenkkien viereen varasin tilaa maissille, mikäli onnistun saamaan valmiita taimia. Omaa taimikasvatusta joskus kokeilin, mutta itävyys oli aivan pyllystä ja taimia myös kuoli varhaisessa vaiheessa paljon. Ehkä maississa näkyy juuri se ero, mikä on ns. harrastajasiementen ja ammattikäyttöön tarkoitettujen siementen välillä. Lajikevalinta, siementen käsittely jne.


Pihapiirin kukkapenkit alkavat olla paria lajiketta vaille valmiit. Sinipallo-ohdake ja palavarakkaus antavat edelleen odottaa itseään. Molemmat ovat lopultakin itäneet (palavarakkaus 3 pienen pientä tainta), mutta eivät ne ole vielä lähellekään valmiita siirtymään ulkoruokintaan säiden armoille.

On myönnettävä, ettei näistä istutusalueista tullut lainkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaiset. Entisestä, koiran piloille kaivamasta penkistä alkoi nousta eloon jääneitä perennan alkuja, joten pakkohan ne oli siirtää sieltä turvaan! Nyt uusiin penkkeihin on ripoteltu ekstrana syysleimua, särkynyttä sydäntä, varjoliljaa, malvaa ja joitain piippoja, joita en tässä vaiheessa edes tunnista. Lopputulos on arvoitus, joka ratkennee kesällä.


Heleää Helluntaita, heilalla tai ilman!

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kevät etenee, ja niin minäkin

 Viikkoraportointi on jäänyt tekemättä, koska on vaan ollut ihan liian paljon meneillään kaikkea. Omien voimien ja jaksamisen rajoissa olen yrittänyt tehdä, sillä periaatteella että yöunista ei tingitä eikä kipukynnystä nosteta yhtään. Puutarhuroinnissa asiat ovatkin aika hyvällä mallilla, mutta muilla elämänalueilla meinaa stressiä pukata. Jatkuvasti joudun muistuttamaan itselleni, että elämä kyllä rullaa eteenpäin, vaikka en onnistuisikaan joka asiassa ihan niin justiinsa. Lisäksi Blogger-tiimiltä tuli viesti, että yksi julkaisuni rikkoo niitä surullisenkuuluisia yhteisönormeja ja on poistettu. Se palautettiin myöhemmin, mutta kieltämättä meni maku koko Bloggeriin vähäksi aikaa.

Joka tapauksessa parina viime viikkona voi listata tiluksilla tapahtuneen seuraavaa: tomaatit, paprikat ja melonit on istutettu kasvihuoneeseen. Loput esikasvatettavat, eli kurkut ja kurpitsat on kylvetty. Kukkasipulit pääsivät maahan, tosin sillä huomiolla, ettei esikasvatuksessa ollut tapahtunut juuri mitään. Ainoastaan ixiat olivat kasvattaneet  heinämäistä lehden alkua ruukuissaan. Tulen luultavasti kitkemään ne vielä moneen kertaan rikkaruohoina pois. Gladioluksissa oli vain pientä itua sipulin kärjissä, freesioissa ei sitäkään. Pihamaan ainoat kukkijat ovat nämä siniset...ööö mitäs nämä nyt ovatkaan?

Sinipallo-ohdakkeen siemenkylvöt ovat viimein itäneet, ja muutama sirkkalehti pilkistää mullasta. Kurjenkelloissa ja palavassa rakkaudessa ei näy elonmerkkejä. Pahus! Hieman liikaa pituutta virahtaneet harjaneilikan ja korallikeijunkukan taimet istutin ulos, kävi miten kävi. Kovin haaleilta ja heiveröisiltä ne vielä näyttävät. Ryhmäsamettikukan alut taas ovat juroneet todella pitkään, mutta jospa lämpöaalto saisi viimein kasvun vauhtiin. Jaloangervon alut näyttävät lopultakin elinvoimaisilta pitkän kylmyydessä kärvistelyn jälkeen.


Seinänvierustan tasoitusprojekti on lähes valmis, ja yrttipenkki alkaa muotoutua. Työpaikalta saamani taimet eivät tosin riitä alkuunkaan, vaan istutettavaa pitää keksiä jostain lisää. Olen ajatellut kerätä tuohon penkkiin monivuotisia, mutta luultavasti nyt on pakko laittaa sekaan myös jotain nopeaa, yksivuotista, että saadaan istutusala täyteen. Kehäkukkaa, ruiskaunokkia ja muita kesäkukkia kenties? Kissat katselevat jo paljasta multapintaa sillä silmällä, että tuohonpa olisi hyvä kaivaa valtava monttu ja vääntää tortut. Yritän peittää taimivälejä liuskakivillä, sitä mukaa kun niitä tontilta löytyy. Kiveähän täällä piisaa, mutta kun ovat enimmäkseen minun makuuni väärän mallisia.


Peruna on istutettu. En muista, milloin olisi pottu ollut maassa näin varhain, toukokuun puolivälissä. Monesti tähän aikaan on vielä satanut lunta. Kunpa nyt säästyttäisiin takatalvelta. Pitäisikö sanoa, että nyt on "etukesä", kuten työkaveri  eilen hikeä pyyhkiessään tuumaili.

Mutta katsellaanpa viljelyksiä tarkemmin. Olen ollut aina tosi huono laittamaan istutuksilleni kunnollisia merkkitikkuja, ja sitten olen myöhemmin ihmetellyt, mikähän piippa tuostakin nousee. Nyt yritän kirjata istutukseni ylös edes tänne blogiin. 


 

Kasvihuoneessa on ensinnäkin yhdeksää eri sorttia tomaattia.

 'Indigo Rose' kirsikkatomaatti on "maailman tummin tomaatti", ja sen pitäisi menestyä erinomaisesti harrastajaviljelyssä. Indigon taimet ovat itse esikasvattamiani.

'Tigerella' on keskikokoinen punakeltajuovikas tomaatti. Myös Tigerella on oma kasvattini.

Kolmas omista taimista istutettu lajike on 'Tumbler' kirsikkatomaatti, jota laitoin kaksi kappaletta kahdeksan litran ruukkuun. Jännä nähdä, miten se käyttäytyy lattiatasossa, amppelissahan sitä normaalisti kasvatetaan. 

Loput taimista olenkin tuonut työpaikalta. En voi mitenkään ylpeillä omien taimieni laadulla, sillä ainakin tässä vaiheessa ero on todella selvä ammattimaisissa oloissa kasvaneilla ja asuinhuoneessa virahtaneilla tomaatinaluilla. Suurinpiirtein samoihin aikoihin istutettuja ovat molemmat, mutta pro-taimet ovat huomattavasti jämäkämpiä, ja osa niistä kukkiikin jo.

'Yelorita' on keltainen, erittäin makeaksi kehuttu kirsikkatomaatti. 

'Strabena', eli mansikkatomaatti on punainen, pitkulaisenpyöreä ja satoisa lajike. Nimi mansikkatomaatti viitannee enemmän tomaatin muotoon kuin makuun, vaikka yksi makutestien suosikeista pitäisi tämänkin olla.

'Zebrino'- koktailtomaatti on toinen juovikkaista lajikkeista, mutta Tigerellasta poiketen se ilmeisesti on kypsänäkin vihreäraitainen, vai onko?

'Yellow Pear' on nimensä mukaan keltainen päärynätomaatti, vanha suosittu runkotomaattilajike.

'Adorion' on punainen kirsikkatomaatti, joka tekee kauniin "kalanruotomaisen" tertun.

Ainahan kasvihuoneessa pitää olla yksi ns. perustompsukin, eli kaupan vihannestiskistä tuttu 'Encore' pääsi tomaattilaatikon viimeiselle istutuspaikalle. 

Paprikaa istutin neljä kappaletta, kaksi "Lidlin paprikaa" ja kaksi 'California Wonderia', joiden huonoa itävyyttä tuskailin keväällä. Californian taimet ovat tällä hetkellä päätä lyhyempiä kuin nopeammin itäneet toverinsa, saa nähdä kirivätkö missä vaiheessa etumatkan kiinni.


Koska kurkkuhuone on vielä esikasvatuskäytössä, istutin tomaattihuoneeseen myös muutaman varhaisen kurkun. Lajike on 'Lemon Apple', eli kyseessä on keltainen, pyöreä avomaankurkku, jonka maun sanotaan muistuttavan vesimelonia. Lemon on tavallista avomaankurkkua hillitympi kasvutavaltaan, joten saatanpa laittaa muutaman vielä kokeeksi amppeliin roikkumaan.

Kasvihuoneen keskellä, omissa altakasteluruukuissaan asustaa hunajameloni ja vesimeloni. Näiden kasvatuksesta ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta kuulopuheiden perustella melko vaikeita ja vaateliaita tuntuvat olevan. Kokeillaan nyt, eipä tuo ota jos ei annakaan. Vihanneslaatikoihin laitoin kasvamaan maistiaisiksi muutaman viinisuolaheinän, babypinaatin, lehtikaalin ja tammenlehtisalaatin, valmiista taimista.


Helatorstain helteessä väänsin hiki päässä perunoita maahan. Perunaa tuli aikaisempaa vähemmän; siemeniä oli vajaat kolme kiloa. Lajikkeina ovat 'Annabelle', 'Violet Queen' ja oman sadon viimevuotisia sekalaisia. Yritin valita muodon perusteella puikulaa, mutta saattoi siinä olla muutakin.

Keltasipulin sain niinikään istutettua sekä kymmenisen metriä porkkanaa. Sitten loppui kunto, ja maan kääntäminen täytyi jättää toiseen kertaan. Vaikka kasvimaa myllättiin keväällä jyrsimellä, kylvömuokkauksen tein ihan talikolla. Riveistä ei tullut lähellekään suoria ja säännöllisiä, sillä ihan käsivaralta niitä vetelin. Jossain oli pakko oikaista, että homma valmistuisi.

Talikoimisen sijaan siirryin traktorihommiin ja muokkasin uudistettavan laidunlohkon kylvökuntoon. Kun sataisi vähän, niin pääsisi heittelemään siementä maahan.



Mitä tästä kesästä opimme - vai opimmeko taaskaan mitään?

 Nyt kun kasvimaat ja kasvihuoneet ovat hiljentyneet talviteloilleen, on hyvä muistutella mieleen mitenkäs kulunut viljelykausi oikein sujui...