lauantai 15. toukokuuta 2021

Kevät etenee, ja niin minäkin

 Viikkoraportointi on jäänyt tekemättä, koska on vaan ollut ihan liian paljon meneillään kaikkea. Omien voimien ja jaksamisen rajoissa olen yrittänyt tehdä, sillä periaatteella että yöunista ei tingitä eikä kipukynnystä nosteta yhtään. Puutarhuroinnissa asiat ovatkin aika hyvällä mallilla, mutta muilla elämänalueilla meinaa stressiä pukata. Jatkuvasti joudun muistuttamaan itselleni, että elämä kyllä rullaa eteenpäin, vaikka en onnistuisikaan joka asiassa ihan niin justiinsa. Lisäksi Blogger-tiimiltä tuli viesti, että yksi julkaisuni rikkoo niitä surullisenkuuluisia yhteisönormeja ja on poistettu. Se palautettiin myöhemmin, mutta kieltämättä meni maku koko Bloggeriin vähäksi aikaa.

Joka tapauksessa parina viime viikkona voi listata tiluksilla tapahtuneen seuraavaa: tomaatit, paprikat ja melonit on istutettu kasvihuoneeseen. Loput esikasvatettavat, eli kurkut ja kurpitsat on kylvetty. Kukkasipulit pääsivät maahan, tosin sillä huomiolla, ettei esikasvatuksessa ollut tapahtunut juuri mitään. Ainoastaan ixiat olivat kasvattaneet  heinämäistä lehden alkua ruukuissaan. Tulen luultavasti kitkemään ne vielä moneen kertaan rikkaruohoina pois. Gladioluksissa oli vain pientä itua sipulin kärjissä, freesioissa ei sitäkään. Pihamaan ainoat kukkijat ovat nämä siniset...ööö mitäs nämä nyt ovatkaan?

Sinipallo-ohdakkeen siemenkylvöt ovat viimein itäneet, ja muutama sirkkalehti pilkistää mullasta. Kurjenkelloissa ja palavassa rakkaudessa ei näy elonmerkkejä. Pahus! Hieman liikaa pituutta virahtaneet harjaneilikan ja korallikeijunkukan taimet istutin ulos, kävi miten kävi. Kovin haaleilta ja heiveröisiltä ne vielä näyttävät. Ryhmäsamettikukan alut taas ovat juroneet todella pitkään, mutta jospa lämpöaalto saisi viimein kasvun vauhtiin. Jaloangervon alut näyttävät lopultakin elinvoimaisilta pitkän kylmyydessä kärvistelyn jälkeen.


Seinänvierustan tasoitusprojekti on lähes valmis, ja yrttipenkki alkaa muotoutua. Työpaikalta saamani taimet eivät tosin riitä alkuunkaan, vaan istutettavaa pitää keksiä jostain lisää. Olen ajatellut kerätä tuohon penkkiin monivuotisia, mutta luultavasti nyt on pakko laittaa sekaan myös jotain nopeaa, yksivuotista, että saadaan istutusala täyteen. Kehäkukkaa, ruiskaunokkia ja muita kesäkukkia kenties? Kissat katselevat jo paljasta multapintaa sillä silmällä, että tuohonpa olisi hyvä kaivaa valtava monttu ja vääntää tortut. Yritän peittää taimivälejä liuskakivillä, sitä mukaa kun niitä tontilta löytyy. Kiveähän täällä piisaa, mutta kun ovat enimmäkseen minun makuuni väärän mallisia.


Peruna on istutettu. En muista, milloin olisi pottu ollut maassa näin varhain, toukokuun puolivälissä. Monesti tähän aikaan on vielä satanut lunta. Kunpa nyt säästyttäisiin takatalvelta. Pitäisikö sanoa, että nyt on "etukesä", kuten työkaveri  eilen hikeä pyyhkiessään tuumaili.

Mutta katsellaanpa viljelyksiä tarkemmin. Olen ollut aina tosi huono laittamaan istutuksilleni kunnollisia merkkitikkuja, ja sitten olen myöhemmin ihmetellyt, mikähän piippa tuostakin nousee. Nyt yritän kirjata istutukseni ylös edes tänne blogiin. 


 

Kasvihuoneessa on ensinnäkin yhdeksää eri sorttia tomaattia.

 'Indigo Rose' kirsikkatomaatti on "maailman tummin tomaatti", ja sen pitäisi menestyä erinomaisesti harrastajaviljelyssä. Indigon taimet ovat itse esikasvattamiani.

'Tigerella' on keskikokoinen punakeltajuovikas tomaatti. Myös Tigerella on oma kasvattini.

Kolmas omista taimista istutettu lajike on 'Tumbler' kirsikkatomaatti, jota laitoin kaksi kappaletta kahdeksan litran ruukkuun. Jännä nähdä, miten se käyttäytyy lattiatasossa, amppelissahan sitä normaalisti kasvatetaan. 

Loput taimista olenkin tuonut työpaikalta. En voi mitenkään ylpeillä omien taimieni laadulla, sillä ainakin tässä vaiheessa ero on todella selvä ammattimaisissa oloissa kasvaneilla ja asuinhuoneessa virahtaneilla tomaatinaluilla. Suurinpiirtein samoihin aikoihin istutettuja ovat molemmat, mutta pro-taimet ovat huomattavasti jämäkämpiä, ja osa niistä kukkiikin jo.

'Yelorita' on keltainen, erittäin makeaksi kehuttu kirsikkatomaatti. 

'Strabena', eli mansikkatomaatti on punainen, pitkulaisenpyöreä ja satoisa lajike. Nimi mansikkatomaatti viitannee enemmän tomaatin muotoon kuin makuun, vaikka yksi makutestien suosikeista pitäisi tämänkin olla.

'Zebrino'- koktailtomaatti on toinen juovikkaista lajikkeista, mutta Tigerellasta poiketen se ilmeisesti on kypsänäkin vihreäraitainen, vai onko?

'Yellow Pear' on nimensä mukaan keltainen päärynätomaatti, vanha suosittu runkotomaattilajike.

'Adorion' on punainen kirsikkatomaatti, joka tekee kauniin "kalanruotomaisen" tertun.

Ainahan kasvihuoneessa pitää olla yksi ns. perustompsukin, eli kaupan vihannestiskistä tuttu 'Encore' pääsi tomaattilaatikon viimeiselle istutuspaikalle. 

Paprikaa istutin neljä kappaletta, kaksi "Lidlin paprikaa" ja kaksi 'California Wonderia', joiden huonoa itävyyttä tuskailin keväällä. Californian taimet ovat tällä hetkellä päätä lyhyempiä kuin nopeammin itäneet toverinsa, saa nähdä kirivätkö missä vaiheessa etumatkan kiinni.


Koska kurkkuhuone on vielä esikasvatuskäytössä, istutin tomaattihuoneeseen myös muutaman varhaisen kurkun. Lajike on 'Lemon Apple', eli kyseessä on keltainen, pyöreä avomaankurkku, jonka maun sanotaan muistuttavan vesimelonia. Lemon on tavallista avomaankurkkua hillitympi kasvutavaltaan, joten saatanpa laittaa muutaman vielä kokeeksi amppeliin roikkumaan.

Kasvihuoneen keskellä, omissa altakasteluruukuissaan asustaa hunajameloni ja vesimeloni. Näiden kasvatuksesta ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta kuulopuheiden perustella melko vaikeita ja vaateliaita tuntuvat olevan. Kokeillaan nyt, eipä tuo ota jos ei annakaan. Vihanneslaatikoihin laitoin kasvamaan maistiaisiksi muutaman viinisuolaheinän, babypinaatin, lehtikaalin ja tammenlehtisalaatin, valmiista taimista.


Helatorstain helteessä väänsin hiki päässä perunoita maahan. Perunaa tuli aikaisempaa vähemmän; siemeniä oli vajaat kolme kiloa. Lajikkeina ovat 'Annabelle', 'Violet Queen' ja oman sadon viimevuotisia sekalaisia. Yritin valita muodon perusteella puikulaa, mutta saattoi siinä olla muutakin.

Keltasipulin sain niinikään istutettua sekä kymmenisen metriä porkkanaa. Sitten loppui kunto, ja maan kääntäminen täytyi jättää toiseen kertaan. Vaikka kasvimaa myllättiin keväällä jyrsimellä, kylvömuokkauksen tein ihan talikolla. Riveistä ei tullut lähellekään suoria ja säännöllisiä, sillä ihan käsivaralta niitä vetelin. Jossain oli pakko oikaista, että homma valmistuisi.

Talikoimisen sijaan siirryin traktorihommiin ja muokkasin uudistettavan laidunlohkon kylvökuntoon. Kun sataisi vähän, niin pääsisi heittelemään siementä maahan.



2 kommenttia:

  1. Tulipa hieno seinänvieruspenkki!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Äkkiä vaan saatava litteitä kiviä lisää, tuo loppupätkä on aivan kissojen mylläämä... :)

    VastaaPoista

Huhhuh...

...sekä hellettä, että tätä vauhtia, millä kesä on vyörynyt päälle lämpöineen, sadekuuroineen, kukkineen, marjoineen, rikkaruohoineen, heinä...