tiistai 14. joulukuuta 2021

Tupapäiviä

 Kohti vuodenkierron pimeintä aikaa ollaan menossa - kiikkutuolissa istuskellen. Viikon verran piteli täällä itärajalla napakoita pakkasia. Alkutalven pakkaset tuntuvat kesän lämpöön tottuneessa kehossa kaikkein ankarimmilta, vaikkei ehkä asteita ennätyspaljon olisikaan. 


 


Niinpä lyhenevät päivät menivät halkoja tupaan kantaessa ja uuniin latoessa. Seinivieriin kasasin lunta kivijalan suojaksi ja lattioille levitin isot villamatot. Uutiset sähkön hinnan hurjasta nousupaineesta hillitsevät kummasti lämpöpattereiden käyttöä. Tässä mökissähän on sähkökäyttöinen lattialämmitys märkätiloissa. Se on pakko pitää päällä, että tarkenee peseytyä eivätkä putket jäädy. Tupa ja kammari ovat leivinuunin ja varaavan lieden varassa. Eteisessä on pieni sähköpatteri pitämässä vesimittaria sulana. Tupaan ja kammariin on olemassa lisälämmöksi irtopatterit, mutta nyt niitä ei otettu käyttöön. Ja toivottavasti ei tarvita ottaa koko talvena.

Viime viikonvaihteessa pakkanen hellitti, mutta tupapäivät jatkuvat. Minuun iski viimein koko tuttavapiirin läpi käynyt flunssa. Pitkään olenkin saanut pöpöjä välteltyä, kiitos koronasuojautumisen, mutta nyt vastustuskyky petti ja köhä kaatoi petiin. Kuumetta ei onneksi ole, mutta räkä valuu sitäkin vuolaammin.


Köhää potiessani olen kuunnellut netistä luentosarjaa "Raamattu kannesta kanteen". Siinä käydään läpi koko pyhä teos selittäen samalla sen sanomaa ja merkityksiä. Kouluajoilta muistan uskontotuntien jännät kertomukset, joissa hassun nimiset ihmiset tekevät kummalliselta tuntuvia asioita. Usein kertomuksia värittivät oppikirjan kuvat tai opettajan luokan eteen asettamat opetustaulut. Eiväthän nuo Raamatun kertomukset varmasti sisällöltään lapselle auenneet, mutta jäivät muuten kiehtomaan mieltä. Nyt tuntuu lyhenevien päivien tunnelmaan sopivalta kerrata niitä, yrittäen samalla myös ymmärtää. 




Tunnelma. Olen aina elänyt vahvasti tunnelmissa. Uppoutunut niihin ja kokenut hetket tunnelmien kautta. Miten omanlaisensa tunnelma vallitseekaan tällaisena talvisena iltapäivänä, kun aurinko tekee vain matalan kaaren pellon yllä, ja pian taas hämärtää. Se on ihan erilainen, kuin iltapäivä kesäkuussa, kun valo tunkee kaikkialle, ulkona tuoksuu ja vihertää. Kesäkuiseen tunnelmaan ei mitenkään sovi villavällyn alla istuminen, kynttilän polttaminen ja hiljentyminen, silloin pitää elää ja hengittää ulkoilmaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa - nyt on hyvä näin.

Kesän viimeiset mattopyykit

  Nämä ihanat elokuun hellepäivät olen käyttänyt pesemällä loput huushollimme matot. Laiskuuttani en lähtenyt kylän matonpesupaikalle, vaan ...