Vihreää näkyvissä!

 Koska työpaikan kasvihuoneissa on jo viikkoja sitten alettu valmistella kesää, ajattelin tänään tsekata, mikä on tilanne omissa pikkukasvareissa. Kurkkuhuone jää navetan seinustalla hiukan tyrnipensaiden varjoon, ja on tällä hetkellä vielä korkeiden, katolta tippuneiden lumikinosten ympäröimänä. Ovesta kuitenkin pääsee pujottautumaan sisälle.

Laiska (tai liian kipeä) puutarhuri ei saanut syksyllä tyhjennettyä huonetta kuolleista kasvustoista, joten odottamassa on törkyinen näky. Homehtuneita kurkun varsia, kellastunutta lehtimassaa ja jokunen läpimätä tomaattikin roikkuu vielä oksilla. Kasvualustat tuntuvat ainakin pinnasta sulilta, sillä jätin ne syksyllä hyvissä ajoin kuivahtamaan. Hyvä juttu, jokohan sinne kohta pääsisi kylvämään salaattia?

No, tuumasta toimeen: riivin kurkun roippeet alas ja tyhjensin irtoruukut. Kasvulaatikoihin en vielä koskenut, pitää muokata ne sitten, kunhan saan kärrättyä paikalle uutta turvetta ja lantakompostia. Nyt on lunta vielä liikaa kottareiden kanssa liikkumiseen.

Sitten tarpomaan tomaattihuoneelle, joka on kauempana pellolla. Lunta on matkan varrella vielä yli polven, mutta oven edustan on mukavasti aurinko sulattanut. Ensin kurkistus kasvilavaan, ja jes! Vihreäähän siellä näkyy! Kiinansipulit ja persiljat ovat ainakin talvehtineet ja elossa. Basilikat näyttävät kuolleilta, mutta niiden hengissä säilymistä en odottanutkaan.

 

Tomaattihuoneessa pitääkin tehdä ensi kesäksi enemmän muutostöitä. Tomaatit ja paprikat ovat kasvaneet tähän asti isoissa muovisissa altakasteluruukuissa, mutta nyt näyttää siltä, että ruukut ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat niin rapsakassa kunnossa, etteivät kestä enää siirtelyä. Tarkoitus on rakentaa seinustoille puiset istutuslaatikot, kuten kurkkuhuoneessakin. Sitä ennen pitää kuitenkin tyhjentää ruukuista turvepaakut kompostiin, siistiä lattia, nyhtää seinän vieriltä tursuavat rikkaruohot, paikata muovista repeämät, poistaa katolta suojapressu, raahata jyrsin pihalle, ja...ja...ja

Tästä tämä kuulkaa alkaa, toivotaan vaan että terveys kestää!

Siemeniä ja sipuleita

 Voiko olla totta, että taas on lauantai! Mihin nämä päivät menevät? 

Sää on ollut tällä viikolla tosi keväinen ja hanget saavat kyytiä. Olen yrittänyt auttaa aurinkoa ripottelemalla tuhkaa niihin paikkoihin joiden soisin sulavan ensimmäiseksi. Eli tulevien kukkapenkkien kohdille. Isäntä on työnnellyt traktorilla korkeimpia lumikumpareita levälleen. 

Pihamaalla on joitakin isoja kiviä, joiden ympärykset ovat erityisesti häirinneet ja harmittaneet niin kauan, kuin olen tällä paikalla asunut. Nokkosta, koiranputkea, juolavehnää ja muuta rikkaa rehottaa ihmisen korkuisina pehkoina kivien ympärillä, mihin ruohonleikkurilla ei pääse. Trimmeriä en omista. 

En kuitenkaan halua siirrättää kiviä pois, ne kuuluvat maisemaan, mutta näen sieluni silmin, miten ympärysten siistiminen parantaisi yleiskuvaa huomattavasti. Eli heti maan sulettua luvassa on ankaraa kaivamista, juurimaton asennusta, puhtaan mullan kärräämistä ja jotain kivaa istutettavaa. Sipulikukkien kasvatuksesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta ajattelin että sellaiset voisivat ainakin pihan puolen aurinkoisemmalla paikalla menestyä. Ensimmäiset sipulipussit valitsin jo viikolla lähikaupan tarjouskorista: gladiolusta punaisena ja violettina, kruunuvuokkoa samoissa sävyissä, sekä ixiaa, jonka polka-karamellin väriset kukat miellyttävät, vaikka en kyseistä kasvia muuten tunnekaan.

Pihan varjoisemman puolen kivien ympärille täytyy miettiä sitten jotain muuta. Koristekasveja vasta opettelen, joten tutkimista ja suunnittelua riittää.

Loput hevoslaitumen siemenet tulivat viimein. Niiden metsästäminen ei ollutkaan ihan niin helppo nakki kuin olin kuvitellut. Haluan nimenomaan monilajisen laidunnurmen, en mitään yksipuolista timotei-nurminataa, joten jouduin itse koostamaan sekoituksen. Maatalouskaupoissa ei tunnu olevan varastossa mitään erikoisempia siemeniä, vaan kaikki ovat tilaustavaraa. Ja asenne suurinpiirtein se, että tilataan kun jaksetaan joskus jos ehditään. Murrr! Onneksi sain ympättyä työnantajan tarviketilaukseen myös siemensäkin, eikä toimitusaikakaan ollut kohtuuton.

 

Siemenseoksen pohjana on ihan perus hevoslaidunsiemen, jota täydennetään riistasiemenillä. Perusseos sisältää timoteitä, raiheinää, niittynurmikkaa ja punanataa. Riistasiemenessä on timoteitä, nurminataa, englanninraiheinää, valkoapilaa, puna-apilaa, sinimailasta, keltamaitetta, kuminaa ja heinäratamoa.

Sitten enempiä ajattelematta otin kaupasta myös niittykukkaseoksen. Paketissa ei sanottu tarkalleen, mitä kaikkea se sisältää, luvattiin vain siinä olevan pohjana punanataa, jäykkänataa, nurmirölliä sekä kukkien siemenistä "mm. päivänkakkaraa ja ruiskaunokkia". Vasta myöhemmin pälkähti päähän, että tuo "muunmuassa" voi mahdollisesti tarkoittaa myös leinikkiä, josta nimenomaan olen vuosia halunnut päästä eroon. Täytynee tehdä koekylvös ja katsoa, mitä sieltä nousee. Onneksi pakkauksessa on nurmi- ja kukansiemenet pakattu fiksusti erikseen, niin joka tapauksessa voin hyödyntää ainakin ne nurmisiemenet. Eli lajeja tulee yhteensä 13 plus mahdolliset niittykukat päälle. Ihan jees!

Taimikasvattamossa koulin paprikat isompiin ruukkuihin.Ne näyttävät hyviltä ja elinvoimaisilta. Tomaatit sen sijaan ovat jotenkin kehityshäiriöisiä, jostain taimesta puuttuu toinen sirkkalehti tai lehdet ovat epämuodostuneita ja värivikaisia. Mietin, voisiko kylvömullassa olla jotakin mikä häiritsee niiden kehitystä, sillä poikkeamia on ihan lajikkeesta riippumatta.

Mammuttibasilikat ovat itäneet, kesäleimujen nousemista vielä odotellaan. Uusia kylvöksiä tein tällä viikolla yhden: korallikeijunkukan. Tuoksuherneen laitan likoamaan ja kylvän huomenissa.

 

 

DIY Kompostori

 Viikko meni taas aivan kuin siivillä, eivätkä kotihommat edistyneet juuri ollenkaan. Kevään kunniaksi aloittamani kompostoriprojektin sain vihdoin ainakin melkein valmiiksi. 

Ostamani kaksi retkipatjaa eivät ihan riittäneet koko säiliön vuoraamiseen. Harmittelin jo, että joudunko hakemaan kaupasta asiakseni vielä kolmannen, kunnes sainkin työpaikalta nipun pakkauspehmikkeenä käytettyjä solumuovilevyjä. Nehän toiminevat myös eristeenä. Levyjä oli niin runsaasti, että sain vuorattua niillä koko kompostoriin vielä toisen eristekerroksen. 

 

Oman kikkailunsa vaati levyjen kiinnittäminen säiliön ulkopintaan. Ensinnäkin se, että pönttö kapeni pohjaa kohden, teki levyjen asettelemisesta haasteellista. Sitten piti saada kaikki palaset pysymään paikoillaan niin että paketin voi kitostella tahmateipillä kasaan. Tässä tarvittiin apukäsiä. Kietaisin päällimmäiseksi vielä pari vanhaa auton tuulilasipeitettä.  Ainoastaan kansi jäi vielä eristämättä. Ehkäpä heitän siihen pakkasilla vain vanhan viltin tai hevosloimen lämmikkeeksi. Mitään silmiähivelevän kaunista ei kompostorista tullut, mutta toivottavasti se ajaa asiansa.

Rakentelun lomassa sai ihailla ja ihmetellä keväisten säätilojen oikukkuutta. Aamupäivällä paistoi aurinko niin kauniisti, että oikein kuuli hankien vajuvan ja räystäiden lorottavan. Lämpöasteitakin taisi parhaimmillaan olla 4. Nuorempi hevosherroista nautti kevätsäästä tarhassa pitkällään pötkötellen. Mutta samassa kun käänsin selkäni, alkoi pyryttää lunta aivan  taivaan täydeltä.

Hevosilla onkin ollut lomaviikko, sillä ne saivat molemmat influenssarokotteen. Rokotuksen jälkeen on syytä ottaa muutama päivä rauhallisemmin. Juipilta myös hoidettiin hampaat, sillä sen purukalusto on juuri pahimmoilleen uusiutumassa. Ainakin kolme maitohammasta on irtoamassa samaan aikaan. Ei ihme, että se on tuntunut ohjastaessa jotenkin oudolta. Muutamana päivänä huomasin myös kaverin loimessa vähän veritahroja, eli poikien painimatsit ilmeisesti edesauttoivat hampaiden irtoilemista.

Lopuksi pikakatsaus taimikasvattamoon: paprikoilla, tomaateilla ja harjaneilikoilla hidasta kasvua, basilikan itämistä ei vielä havaittavissa. Jopas se nyt kestää, kun töissä itivät muutamassa päivässä. En varmasti pysty kotona tarjoamaan kasveille yhtä ihanteellisia kosteus- ja lämpöoloja, joten kaikki tapahtuu verkkaisemmin. Toisaalta hyvä niin, eihän tässä vielä pitkiin aikoihin pääse kasvihuonetta täyttämään, tuolla se lepää pellolla metrin lumikinoksen sisällä. Alimmassa kuvassa Juipin pyllyn yläpuolella katto hieman pilkistää.

Kylvöjä ja rakentelua

 Koska olen kärsimätön luonne, en malta edelleenkään noudattaa talvella laatimaani kylvökalenteria. Basilikat olin merkannut taimetettavaksi vasta huhtikuun alussa, mutta tänään laitoin 'Mammuttibasilikan' siemenet multaan. Töissä basilikat kylvettiin jo viime viikolla, joten en minä siinä mielessä aikaisessa ole, mutta mutta...

Kylvövuorossa olivat tänään myös kesäleimut. Niiden suhteen olen aivan suositellussa aikataulussa, mutta siemenet ovat vanhoja. Saa nähdä, joudunko kylvämään uudelleen tuoreemmilla siemenillä. Tuskailin aiemmin kelvottoman kylvömullan kanssa. Nyt kokeilin TokGarden merkkistä taimimultaa, se oli ainut vaihtoehto mitä paikallisella Tokmannilla oli tarjolla. Vaikuttaa huomattavasti Kekkilää paremmalta! Multa on hiekkapitoista, joten se myös imee veden, eikä häviä käsiteltäessä pölynä ilmaan.

Kasvipöydällä syntyy uutta elämää: ensimmäiset harjaneilikan ja tomaatin taimet ovat nähneet päivänvalon. Harjaneilikoista joudun tunnustamaan, että tein uuden kylvön jokin aika sitten. Tuskastuin, kun kylmäkäsittelyssä olleessa kylvöksessä ei alkanut näkyä mitään elonmerkkejä. Uusintakylvetty lajike ei ole samaa 'Ideal Floristia' kuin alkuperäinen, vaan nimetöntä markettisiementä. Nyt en siis tiedä kummat siemenistä ovat itäneet, aikaisemmin vai myöhemmin kylvetyt, koska laitoin ne laiskuuttani samaan kylvöastiaan. Se selviää vasta kesällä kukinnan aikaan, 'Ideal Floristit' ovat violettisävyinen ja nimettömät puhtaan punasävyinen värilajitelma. 

 

Tomaateista Indigo Rose oli nopein ja hyvänä kakkosena kurotti esiin Tumbler. Pakko käydä ihastelemassa pikkutaimia puolen tunnin välein, ikäänkuin ne ehtisivät siinä välissä kasvaa pituutta!

Tähän saakka olen valaissut taimia violetilla kasvilampulla. Nyt, kun paprikan taimet alkavat kehittää ensimmäisiä kasvulehtiään, otin käyttöön myös kirkkaan ledin. Pidän lamppuja päällä noin aamuseitsemästä iltaseitsemään, vähän kuin mukaillen luonnonvalon rytmiä.

 

Toinen viikonlopun projekti on kompostori. En ole raaskinut edelleenkään ostaa oikeaa lämpökompostoria, ovat minun kukkarolleni sikamaisen kalliita. Keittiöjätteet on meillä dumpattu eristämättömään muoviseen kompostisäiliöön, joka on siis tarkoitettu ilmeisesti puutarhajätteelle tai käytettäväksi jossain lämpimässä ilmanalassa. Vaikka kompostori sijaitsee tallin lantalassa, jossa on ehkä hiukan ulkoilmaa lämpimämpää, jäätyy kompostori talvisin ankkajäähän. Ja kun jäte ei pala, astia myöskin täyttyy talven aikana yli äyräidensä.

Meillä kun on jostain kaatislavalta saatu muovisia jäteastioita hevosten kauralaareiksi, ajattelin eristää yhden sellaisen ja kokeilla miten se toimisi kompostoinnissa. Jäteastian muotohan ei ole kompostorille ihanteellinen, sillä se kapenee alaspäin. On vaarana, että pohjimmainen aines pakkautuu liian tiukkaan, eikä maadu. En nyt anna tämän haitata, vaan kokeilen, käytössähän se toimivuus selviää.

Tyhjensin astian kauroista ja sahasin alareunaan aukon ilmastointia varten. Peitän reiän tiheällä verkolla, että hiiret pysyvät ulkopuolella. Eristys pitäisi kiinnittää säiliön ulkopintaan. En äkikseltään keksi muuta kuin retkipatjoilla vuoraamisen. Ne ovat suhteellisen halpa investointi, mutta pitävätkö ne säiliön sulana? Ainakin hevosten DIY-talvijuottokaukaloissa patjoja käytetään eristeenä ja ilmeisesti ne kai jotenkin toimivat. Mutta miten kiinnitys? Ensialkuun koetan teipata ne "tahmateipillä", tuolla vihreällä jokaisen puutarhurin pelastuksella. Sillähän on korjattu rikkoontuneet kasvihuoneen muovit, taimilaatikot, omat sadevaatteet ja kumisaappaat, monen muun kohteen ohella. Lopulliseen kiinnitykseen pitäisi keksiä jotain tukevampaa. Laudat kupeisiin ja kuormaliinoilla kiinni? 

Tänään pääsin tähän saakka, raportoin lisää kun homma etenee.

Pieniä aikaansaannoksia

 Olen muutaman yön nukkunut huonosti. Tai nukkunut kyllä, mutta singahtanut hereille aamuvarhaisella paljon ennen kellon sointia ihmettelemään, mikä maa ja mikä valuutta. Se, että unesta valvetilaan siirtyminen ei tapahdu pehmeästi ja levollisesti, on minulla ensimmäisiä stressin merkkejä. Olen varmaan taas ottanut niskoilleni liikaa vastuuta noista harrastuspuolen luottamustoimista ja murehtinut siinä samalla myös toisten ihmisten murheita. On pakko muistuttaa  itselleni, ettei näille asioille kannata antaa elämässä liikaa painoarvoa. Pariksi päiväksi voisin myös laittaa messengerin äänettömälle tai "unohtaa" puhelimen kotiin.

 

Alkuviikko on puuhasteltu pieniä pakkaspäivän puuhia. Töissä on ohjelmassa edelleen yrttien kylvöä ja ensimmäisten taimien koulintaa. Multaa on saanut siis kynsien alle ihan mukavasti. Kotikasvattamossa kylvin tomaatit, kun en malttanut millään odottaa enää. Kuukauden päästä olen luultavasti lirissä taimien kanssa.'Tigerellaa', Rosellaa', 'Tumbleria' ja 'Indigo Rosea' kutakin on itämässä 3 kpl. Paprikoita on ruukutettu 8, ja kylvämättä on vielä hunajamelonit. Itämättömiksi tuomitsemani 'California Wonderit' kasvattavat nyt itua kuin viimeistä päivää. Sääli heittää pois, mutta eivät ne mihinkään mahdu. Eiköhän näillä yhden pienen kasvihuoneen saa jo liiankin täyteen. Toiseen, varjoisamman seinustan kasvariin tulevat kurkut.

 

Ensimmäisen kasvilavoista sain valmiiksi isännän ja porakoneen avustuksella. En ole kehikkoa vielä tervannut, enkä tiedä teenkö sitä edes. Kukkalaatikkoa rakentaessa huomasin, että terva jähmettyy tooodella hitaasti, vaikka sitä lämmittäisi puhaltimella. Viikkoja sitten valmistunut laatikko tahrii yhä kädet, jos siihen koskee. Lavasta tuli mitoiltaan n. 1 x 3 metriä, ja siihen mahtuvat juuri ja juuri kurpitsat ja avomaankurkku. Toiseen lavaan pitäisi saada asettumaan lajitelma salaatteja ja yrttejä.

Niin, ja sunnuntainahan me käytiin kelkkailemassa. Otettiin kelkan rekeen muutama paali heiniä, jotka vietiin lähisaareen jänisten ja kauriiden talvimuonaksi. Sitten kierreltiin rannan tuntumassa katselemassa eläinten jälkiä. Kettuja ja jäniksiä näytti olleen liikkeellä, ja nähtiin vilaukselta kaurispariskuntakin pinkomassa pakoon metsikön suojiin. Nuotiopaikalle pysähdyttiin sytyttämään tulet, paistamaan makkarat ja kiehauttamaan kahvit. Paluumatkalla kokeiltiin pilkkiä, mutta eivät olleet isot ahvenet syönnillään. Auringon laskiessa alkoi pakkanen kiristyä niin, että ajeltiin kiireen vilkkaa kotimökin lämpimään.

Paluu työarkeen

 Viikko luiskahti totutellessa uusiin aikatauluihin ja siihen, ettei päivän aikana ehdikään tekemään kaikkea mitä pitäisi. Kaksi iltaa meni töiden jälkeen vielä kokouksissa istuessa, joten kotityöt saivat väistyä. Lauantai-aamun alkajaisiksi oli ryhdyttävä pyykkivuoren purkuun, uunin lämmitykseen ja ehkä jotain oikeaa ruokaakin voisi kokata pussikeittojen sijaan.

Mutta en valita, töissä on ollut kivaa. Yrttejä, paprikoita ja erikoistomaatteja on kylvetty, kastelujärjestelmiä asennettu sekä suunniteltu ja ideoitu tulevaa kesää. Kasvilamppujen alla on varmaan saanut itsellekin kirkasvalohoitoa niin, että ihmeen vähän on työpäivien jälkeen (toistaiseksi) väsyttänyt. Muistelen, että viime keväänä otti työn aloitus voimille paljon enemmän. Iskiashermo on hieman vihlonut, mutta ei vielä häiritsevästi. Toivotaan parasta...

Yöllä oli kirpeä pakkanen, yli -20. Aamusella syynäsin vartin välein lämpömittaria, joko aurinko alkaisi lämmittää ilmaa. Oli suunnitelmissa käydä ajamassa hevosella rauhallinen kuntolenkki ja sen jälkeen pakata kahvit ja eväät reppuun ja lähteä järven selälle moottorikelkkaretkelle. Ehkä pilkkiäkin voisi, nyt saa kuulemma ongella isoja ahvenia!

No, pakkanen hellitti kyllä iltapäivällä, mutta samalla alkoi sellainen lumimyräkkä, ettei kelkkailemaan ollut asiaa. 

Ulkoilun sijaan katsellaan telkkarista 75-raveja, jotka juostaan täällä melkein kotikulmilla. Olisipa kiva päästä raveihin paikan päälle fiilistelemään, mutta ei taida koronatilanne vielä hetkeen sitä sallia. Ja niin vissiin siirtyvät kuntavaalitkin. Tästä päätöksestä voisin lausua parikin sanaa, mutta antaa nyt jäädä politiikka sikseen.

Mukavata lauantaiehtoota kaikille!