Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulominen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Maailma syntyi viikossa

 Kyseessä on siis henkilökohtainen luomiskertomukseni, joka koukutti kyllä tekijänsä täysin! Hyvä, että iltaisin malttoi käydä nukkumaan ja päivisin tehdä kotiaskareet, kun puikot vetivät puoleensa.Viikko siinä meni, kun villapaita valmistui, ja tuli kyllä juuri sellainen kuin halusin. M-koko tuntuu juuri sopivan vartalonmyötäiseltä, mutta ei kuitenkaan ahdista mistään.


Puseron malli on nimeltään 'Maailman synty', ja ohje löytyy ilmaiseksi netistä. Lankana käytin Novitan Naturaa, pohjaväri on Susi (tumma harmaa) ja kuviossa Sammal (vihreä). Lanka on 100-prosenttista villaa, mutta jos haluaa käyttää villasekoitetta, niin esimerkiksi Seitsemän Veljestä on paksuudeltaan samanveroista. Ja värivaihtoehtojakin löytyy paljon enemmän.

Malli oli yllättävänkin helppo ja nopea neuloa, kun ottaa huomioon etten ole mikään käsitöiden himoharrastaja. Vähän jouduin kirjokuviota säveltämään omasta päästäni, sillä jostain syystä vihreä lanka uhkasi loppua kesken. Varasin sitä ohjeen mukaisesti yhden kerän, enkä näin korona-aikaan halunnut lähteä uutta kauppareissua puuttuvan langanpätkän takia tekemään. Vaikein osuus oli oikeastaan kaula-aukon resori, sillä 80 cm pyöröpuikkoni oli sen tekemiseen hieman liian pitkä. Eli vastaisuuden varalle on hankittava lyhyemmät pyöröt. Koska vauhtiin kerran päästiin, niin enköhän toisenkin pusakan vielä tee.

Mitäs muuta?

Osteopaatilla kävin männä viikolla toisen kerran, ja on kyllä huikea vaikutus ollut. Kipuja ei tunnu juurikaan muulloin kuin tietyissä liikkeissä ja pitkän istumisen tai paikallaan olon jälkeen. Olen voinut jättää särkylääkkeet kokonaan pois. Mahtava tunne, kun pystyy kävelemään ja tekemään arkiaskareet normaalisti! Toki pitää varovainen olla, ettei tule kropalle mitään toispuoleista kuormitusta ennen kuin tukilihakset saadaan riittävän vahvoiksi. Harjoitteita tulee tehdä ajatuksella, että ne vaikuttavat juuri oikeaan paikkaan.  

Eli kyllä osteopaatin diagnoosi tuntuu kaikkein uskottavimmalta. Ongelman näyttää aiheuttavan yliliikkuva SI-nivel, joka rasittaa ja tulehduttaa ympäröivät nivelsiteet ja lihakset. Sain terkalta vielä lähetteen alaselän röntgeniin. Tuleepahan nyt ainakin joka kohta tutkittua, kun kulumaa varmasti tällä iällä sielläkin on. Itse olen kyllä koko ajan sitä mieltä ollut, ettei kivun syy ole rangassa.

Lunta satelee hiljaa, ei kuitenkaan vielä peitä maata. Loppuviikoksikin on luvattu pakkasta ja heikkoa lumisadetta, joten jospa päästäisiin viettämään valkoista adventtia.

torstai 19. marraskuuta 2020

Rauha tiluksilla

 Viima on vinkunut nurkissa koko torstaipäivän. Välillä on satanut kaatamalla, välillä tyytynyt pelkkään myrskyämiseen. Minä istun lämpimässä pirtissä ja neulon. Joo, todellakin, neulon. Siitä taitaa olla viitisentoista vuotta kun viimeksi puikkoja pyörittelin. Nyt sain jostain inspiksen alkaa tekemään itselleni villapuseroa, siis vaihteeksi kaipasin joutohetkiin jotain muuta kuin somessa notkumista.


Kun fb-kavereiden päivityksiä seuraa, menossa on jonkinlainen islantilaisneuleiden buumi. Kaikki haluavat sen omin kätösin tehdyn Riddarin. Eikä siinä mitään, kiva pusakkahan se on. Minä kuitenkin ajattelin pitäytyä ihan suomalais-kansallisessa tyylissä. Malli on nimeltään 'Maailman synty'. Saman tapainen kun tuo riddari, mutta minusta vielä nätimmällä kuviolla. Kyllä on neulominen pitkästä aikaa mukavaa ja rauhoittavaa tekemistä. Varsinkin alussa, kun saa suihkia pelkkää sileää pyöröneuletta ennen kuvion alkamista. Siinä voikin sitten mennä sormi suuhun, on niin paksussa ruosteessa näemmä käsityötaidot.

Tallin asukkailla, erityisesti Pennulla on ollut pari päivää jännäkakka herkässä. Ämmätamma muutti toissailtana pois poikkeen, naapuripitäjään, ja se tarkoitti maitotarjoilun päättymistä kokonaan. Välillä meinaavat tulla lapselle tissiasiat mieleen, ja se haahuilee tarhassa kuin orpo piru äitiä etsimässä, mutta lopulta isoveljen seura rauhoittaa ja heinäkin alkaa maistua. Kaiken härdellin lisäksi eilen kävi tunnistaja laittamassa Pennulle mikrosirun ja merkkaamassa sen tuntomerkit kirjoihin ja kansiin. Sirun tuikkaaminen harjan juureen hyppyytti tasajalkaa ilmaan, mutta muuten varsa käyttäytyi hyvin.


 

Tuntomerkkejä tuli papereihin pitkä litania. Väri on punarautias, päästä löytyy iso tähti ja alahuulesta pilkku. Vasemmassa etujalassa on ruununraja valkoinen ja valkokavio. Molemmissa takajaloissa on vuohissukat ja valkokaviot.

Kun hevosten elämä alkoi olla tasaantumaan päin, aiheutti koira vielä ylimäräistä sydämentykytystä. Lähdettiin iltapäivällä tekemään pikaiset ruokaostokset, ja kun palattiin farmille, koiran juoksulanka oli tyhjä. Vaijeri poikki ja koira tiessään. Siinä tehtiin pikainen huutelukierros tontin ympäri, mutta eihän sitä tietenkään näkynyt. Tuollainen riistaviettinen otus kun pupun perään lähtee, niin se on äkkiä kilometrien päässä. 

Ilta hämärtyi, pimeni ja myrsky pauhasi edelleen. Alkoi jo vähän arveluttaa, löytääkö koiruus takaisin kotiin, vallankin kun sade ja tuuli huuhtoi pois hajujäljet. Ja kun niitä susiakin liikkuu. Sitten kilahti puhelimeen helpottava viesti; koirasta oli julkaistu löytymisilmoitus jossain fb:n syövereissä. Onneksi tuttava oli sen huomannut, ja näin saatiin luppakorva turvallisesti kotiin. Nyt on siis kaikki elukat tallessa ja rauha maassa toistaiseksi. Huomiseksi on luvattu lumisadetta, siinäpä sitä uutta ihmeteltävää.

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...