Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylvöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kylvöt. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Kylvöjä ja rakentelua

 Koska olen kärsimätön luonne, en malta edelleenkään noudattaa talvella laatimaani kylvökalenteria. Basilikat olin merkannut taimetettavaksi vasta huhtikuun alussa, mutta tänään laitoin 'Mammuttibasilikan' siemenet multaan. Töissä basilikat kylvettiin jo viime viikolla, joten en minä siinä mielessä aikaisessa ole, mutta mutta...

Kylvövuorossa olivat tänään myös kesäleimut. Niiden suhteen olen aivan suositellussa aikataulussa, mutta siemenet ovat vanhoja. Saa nähdä, joudunko kylvämään uudelleen tuoreemmilla siemenillä. Tuskailin aiemmin kelvottoman kylvömullan kanssa. Nyt kokeilin TokGarden merkkistä taimimultaa, se oli ainut vaihtoehto mitä paikallisella Tokmannilla oli tarjolla. Vaikuttaa huomattavasti Kekkilää paremmalta! Multa on hiekkapitoista, joten se myös imee veden, eikä häviä käsiteltäessä pölynä ilmaan.


Kasvipöydällä syntyy uutta elämää: ensimmäiset harjaneilikan ja tomaatin taimet ovat nähneet päivänvalon. Harjaneilikoista joudun tunnustamaan, että tein uuden kylvön jokin aika sitten. Tuskastuin, kun kylmäkäsittelyssä olleessa kylvöksessä ei alkanut näkyä mitään elonmerkkejä. Uusintakylvetty lajike ei ole samaa 'Ideal Floristia' kuin alkuperäinen, vaan nimetöntä markettisiementä. Nyt en siis tiedä kummat siemenistä ovat itäneet, aikaisemmin vai myöhemmin kylvetyt, koska laitoin ne laiskuuttani samaan kylvöastiaan. Se selviää vasta kesällä kukinnan aikaan, 'Ideal Floristit' ovat violettisävyinen ja nimettömät puhtaan punasävyinen värilajitelma. 

 

Tomaateista Indigo Rose oli nopein ja hyvänä kakkosena kurotti esiin Tumbler. Pakko käydä ihastelemassa pikkutaimia puolen tunnin välein, ikäänkuin ne ehtisivät siinä välissä kasvaa pituutta!

Tähän saakka olen valaissut taimia violetilla kasvilampulla. Nyt, kun paprikan taimet alkavat kehittää ensimmäisiä kasvulehtiään, otin käyttöön myös kirkkaan ledin. Pidän lamppuja päällä noin aamuseitsemästä iltaseitsemään, vähän kuin mukaillen luonnonvalon rytmiä.


 

Toinen viikonlopun projekti on kompostori. En ole raaskinut edelleenkään ostaa oikeaa lämpökompostoria, ovat minun kukkarolleni sikamaisen kalliita. Keittiöjätteet on meillä dumpattu eristämättömään muoviseen kompostisäiliöön, joka on siis tarkoitettu ilmeisesti puutarhajätteelle tai käytettäväksi jossain lämpimässä ilmanalassa. Vaikka kompostori sijaitsee tallin lantalassa, jossa on ehkä hiukan ulkoilmaa lämpimämpää, jäätyy kompostori talvisin ankkajäähän. Ja kun jäte ei pala, astia myöskin täyttyy talven aikana yli äyräidensä.

Meillä kun on jostain kaatislavalta saatu muovisia jäteastioita hevosten kauralaareiksi, ajattelin eristää yhden sellaisen ja kokeilla miten se toimisi kompostoinnissa. Jäteastian muotohan ei ole kompostorille ihanteellinen, sillä se kapenee alaspäin. On vaarana, että pohjimmainen aines pakkautuu liian tiukkaan, eikä maadu. En nyt anna tämän haitata, vaan kokeilen, käytössähän se toimivuus selviää.


Tyhjensin astian kauroista ja sahasin alareunaan aukon ilmastointia varten. Peitän reiän tiheällä verkolla, että hiiret pysyvät ulkopuolella. Eristys pitäisi kiinnittää säiliön ulkopintaan. En äkikseltään keksi muuta kuin retkipatjoilla vuoraamisen. Ne ovat suhteellisen halpa investointi, mutta pitävätkö ne säiliön sulana? Ainakin hevosten DIY-talvijuottokaukaloissa patjoja käytetään eristeenä ja ilmeisesti ne kai jotenkin toimivat. Mutta miten kiinnitys? Ensialkuun koetan teipata ne "tahmateipillä", tuolla vihreällä jokaisen puutarhurin pelastuksella. Sillähän on korjattu rikkoontuneet kasvihuoneen muovit, taimilaatikot, omat sadevaatteet ja kumisaappaat, monen muun kohteen ohella. Lopulliseen kiinnitykseen pitäisi keksiä jotain tukevampaa. Laudat kupeisiin ja kuormaliinoilla kiinni? 

Tänään pääsin tähän saakka, raportoin lisää kun homma etenee.

maanantai 8. helmikuuta 2021

Valmisteluja

 Ai jai, kun polttelee jo näppejä tuleva viljelykausi. Koska ulkona paukkuu pakkanen, kasvilavojen rakennuksen olen lykännyt suosiolla lämpöisempiin keleihin. Sisätiloissa olen puuhastellut kaikenlaista, mitä voisi kai jo viljelytoiminnaksi sanoa.

 


Tyhjensin pienoiskasvihuoneen viimeisistä joulukukista ja imuroin siitä mullat ja pölyt. Lasit kaipaavat vielä pesua, ovat nimittäin pikkukissan tassunjälkiä täynnä. Minikasvari joutaa nyt vähäksi aikaa huilimaan, otan sen käyttöön taas siinä vaiheessa kun on aika siirtää taimia sisältä ulkoilmaan. Taimikasvatusta varten minulla on läpinäkyviä sängynaluslaatikoita. Ne ovat osoittautuneet kaikkein kätsyimmiksi, sillä niihin mahtuvat käyttämäni mustat kennot kuin nakutettu, eivätkä laatikot vie korkeussuunnassa paljoa tilaa. Itämisvaiheessa niitä voi pinota vaikka useita päällekkäin. Laatikot ja kennostot saavat ennen kylvöjä Virkon S -käsittelyyn pöpöjen tappamiseksi. 


 

Ekat vihannespaprikat laitoin itämään lautalle. Lauttaidätys on minulle ihan uusi juttu, mutta kun sitä on niin paljon kehuttu, niin lienee kokeilemisen arvoinen. Ongelmana on monena vuonna ollut se, että siemenet homehtuvat tai mätänevät multiin, eivätkä idä. Nyt ainakin näkee heti, ovatko alut elinkelpoisia. Lajikkeina kylvöksissä oli jokin "kaupan punainen paprika" sekä tylsän tavallinen California Wonder. Chilipaprikoita en taida tänä vuonna laittaa lainkaan, koska niiden menekki on meillä mitättömän vähäinen. Muita vihanneskylvöjä ei siten helmikuulle ole luvassa. Enkä olisi noitakaan vielä kylvänyt muutoin, mutta pitää päästä testaamaan uutta kasvilamppua.

Kukkaispuolelta laitoin verbenat kylmäkäsittelyyn. Viime vuonna en saanut kuin pari onnetonta taimen rääpälettä itämään, mutta silloin jäi kylmäkäsittely tekemättä. En tiedä onko kylmäys välttämätön, mutta kokeillaan tällä kertaa näin. Siemenet ovat jotain päiväysvanhaa pussinpohjaa, eivätkä odotukset ole alkujaankaan kovin korkealla. Kylmäkäsiteltävät siemenet ripottelen kaupan irtokarkkilaatikoihin ja vien tallin varustehuoneeseen, jossa lämmöt saa säädettyä noin jääkaappilukemiin. Ovathan nämä muovilaatikot varsinainen sisustuselementti, kun niitä kevään mittaan kertyy joka puolelle torppaa!


Kaupan kylvömullat ovat olleet keväästä toiseen pettymys. Nyt ostin säkillisen Kekkilän luonnonmukaista kylvö- ja taimimultaa suurin odotuksin, mutta eipä tuo juuri sen kummempaa ole kuin ns. halppismullatkaan. Mullan seasta saa keräillä isoja puunpalasia, kiviä ja maatumattomia turvetuppoja. Multa on varsinkin kuivahdettuaan aivan hienojakoista tompsua, johon ei vesi imeydy millään. Siihen sitten varsinkin pienet siemenet, joita ei peitetä syvälle, jäävät lillumaan tuntikausiksi.

Jos kenellä on vinkata hyvä, tasalaatunen kasvualusta kylvöksille, niin olen kuulolla. Kasvuturpeeseen olen joskus kylvöt tehnyt, mutta tällä hetkellä ovat turpeet pihamaalla kuution kokoisina köntteinä umpijäässä.



Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...