Niin se vaan maaliskuu lähenee uhkaavaa vauhtia, ja samalla töiden alkaminen. Nyt pitää nauttia täysillä näistä hitaista arkiaamuista, kun vielä voi. Ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen niitä ei juuri ole luvassa. Eipä silti, ihan mukava työtkin on aloittaa, kaipaan jo kovasti mullan tuoksuun.
Aamut ovat jatkuneet sen verran, että kasilta alkaa olla valoisaa. Ei tee enää mieli mennä hevosten ruokinnan ja oman aamupalan jälkeen takaisin petiin torkahtelemaan, niinkuin pimeimpänä talviaikana. On siis hyvä sauma puuhastella jotain pieniä sisäjuttuja, ennen kuin toppaa ulkovaatteet päälle ja lähtee tallihommiin. Siistimistä ja järjestelyähän tässä huushollissa piisaa.
Tänään otin urakaksi kammarin pölyjen pyyhkimisen sekä kirjoituspöydän ja hyllyjen järjestelyn. Kirjoituspöydän laatikko pursui paperia, lippusta ja lappusta, jotka tulee sinne vain tungettua "talteen". Sieltä siistiytyi iso nivaska maksettuja laskuja ja muuta sälää poltettavien koriin. Paljon sitä kertyykin paperiroskaa, vastahan kesällä saman siivouksen tein! En ole vielä oikein päässyt sinuiksi e-laskujen kanssa, unohdan ne maksaa, joten paperilasku on ikäänkuin välttämätön paha.
Pölykuorrutus hyllyjen päällä ja tasoilla oli melkoinen. Ei ihme, että välillä öisin yskittää, kun kissat hyppivät ja sitä tassuissaan pöllyttävät. Kirjahyllyistä läksi kierrätykseen pino sellaisia opuksia, joita en enää tarvitse. Lähinnä siis viimeiset, entiseen elämääni liittyvät tutkimusjulkaisut. Ei tosiaankaan kinosta enää postmodernit teoriat tahi työelämän murrokset.
Turhat karsimalla sain kuin sainkin mahtumaan kaikki loput kirjat ojennukseen. Minun kirjavalikoimani koostuu tällä hetkellä hevosia, muita kotieläimiä, puutarhaa, käsitöitä, valokuvausta, luontoa, terveydenhoitoa, maanviljelyä ja ylipäänsä maalaiselämää käsittelevistä tietokirjoista. Kaunokirjallisuudesta olen huolinut hyllyyn Kalle Päätaloa, Heikki Turusta, Antti Hyryä ja joitakin tuntemattomampien suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Näillä pärjään, jos lukemisen tarve iskee.
Näppäilin siinä siivouksen lomassa myös kuvia eri puolelta mökkiä. Useinhan on niin, että silmä turtuu omiin sotkuihin, eikä niitä kohta edes huomaa. Pienen mökin haasteena on säilytystilan puute vs. vuosien varrella kertynyt tavaranpaljous. Kuvia katsomalla on jotenkin helpompi hahmottaa törkyiset kohdat, ja tavarat jotka näyttävät olevan väärässä paikassa. Taulukin on vinossa, nyt sen huomaan. Roskat ja pöly ei onneksi hämäristä ja epätarkoista kuvista välity. Valokuvilla on tietty helppo myös huijata, rajaamalla sotkuisimmat kohdat pois. Ikäänkuin meillä olisi joka paikka järjestyksessä, tyhjät pahvilaatikot, lehtikasat ja kissojen lelut on vain tyrkätty kuvan ulkopuolelle. Mutta saa kai siitä tuntea mielihyvää, jos edes joku pieni kaistale kaaoksesta on järjestyksessä?
Pihalle mentyäni silmä osui talon seinustaan, jäi meinaan hiukan siivousmoodi päälle. Piti ihan pysähtyä katsomaan ja ymmärtämään mitä kaikkea talon ULKOSEINÄLLÄ sisäänkäynnin ympärillä roikkui. Kuvaa en ottanut, mutta siinä oli:
- puoliksi syöty jänis, pahvilaatikko, amppelikehikko, vasara, rikkinäinen sähköaidan veräjäkahva, tiskiharja, traktorin pultti, paalinarua. Seinän vieressä nökötti lumikasan alla vanha jääkaappi.
Että ihan vielä ei varmaan sisustuslehteen päästä...?
