Siemeniä ja sipuleita

 Voiko olla totta, että taas on lauantai! Mihin nämä päivät menevät? 

Sää on ollut tällä viikolla tosi keväinen ja hanget saavat kyytiä. Olen yrittänyt auttaa aurinkoa ripottelemalla tuhkaa niihin paikkoihin joiden soisin sulavan ensimmäiseksi. Eli tulevien kukkapenkkien kohdille. Isäntä on työnnellyt traktorilla korkeimpia lumikumpareita levälleen. 

Pihamaalla on joitakin isoja kiviä, joiden ympärykset ovat erityisesti häirinneet ja harmittaneet niin kauan, kuin olen tällä paikalla asunut. Nokkosta, koiranputkea, juolavehnää ja muuta rikkaa rehottaa ihmisen korkuisina pehkoina kivien ympärillä, mihin ruohonleikkurilla ei pääse. Trimmeriä en omista. 

En kuitenkaan halua siirrättää kiviä pois, ne kuuluvat maisemaan, mutta näen sieluni silmin, miten ympärysten siistiminen parantaisi yleiskuvaa huomattavasti. Eli heti maan sulettua luvassa on ankaraa kaivamista, juurimaton asennusta, puhtaan mullan kärräämistä ja jotain kivaa istutettavaa. Sipulikukkien kasvatuksesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta ajattelin että sellaiset voisivat ainakin pihan puolen aurinkoisemmalla paikalla menestyä. Ensimmäiset sipulipussit valitsin jo viikolla lähikaupan tarjouskorista: gladiolusta punaisena ja violettina, kruunuvuokkoa samoissa sävyissä, sekä ixiaa, jonka polka-karamellin väriset kukat miellyttävät, vaikka en kyseistä kasvia muuten tunnekaan.

Pihan varjoisemman puolen kivien ympärille täytyy miettiä sitten jotain muuta. Koristekasveja vasta opettelen, joten tutkimista ja suunnittelua riittää.

Loput hevoslaitumen siemenet tulivat viimein. Niiden metsästäminen ei ollutkaan ihan niin helppo nakki kuin olin kuvitellut. Haluan nimenomaan monilajisen laidunnurmen, en mitään yksipuolista timotei-nurminataa, joten jouduin itse koostamaan sekoituksen. Maatalouskaupoissa ei tunnu olevan varastossa mitään erikoisempia siemeniä, vaan kaikki ovat tilaustavaraa. Ja asenne suurinpiirtein se, että tilataan kun jaksetaan joskus jos ehditään. Murrr! Onneksi sain ympättyä työnantajan tarviketilaukseen myös siemensäkin, eikä toimitusaikakaan ollut kohtuuton.

 

Siemenseoksen pohjana on ihan perus hevoslaidunsiemen, jota täydennetään riistasiemenillä. Perusseos sisältää timoteitä, raiheinää, niittynurmikkaa ja punanataa. Riistasiemenessä on timoteitä, nurminataa, englanninraiheinää, valkoapilaa, puna-apilaa, sinimailasta, keltamaitetta, kuminaa ja heinäratamoa.

Sitten enempiä ajattelematta otin kaupasta myös niittykukkaseoksen. Paketissa ei sanottu tarkalleen, mitä kaikkea se sisältää, luvattiin vain siinä olevan pohjana punanataa, jäykkänataa, nurmirölliä sekä kukkien siemenistä "mm. päivänkakkaraa ja ruiskaunokkia". Vasta myöhemmin pälkähti päähän, että tuo "muunmuassa" voi mahdollisesti tarkoittaa myös leinikkiä, josta nimenomaan olen vuosia halunnut päästä eroon. Täytynee tehdä koekylvös ja katsoa, mitä sieltä nousee. Onneksi pakkauksessa on nurmi- ja kukansiemenet pakattu fiksusti erikseen, niin joka tapauksessa voin hyödyntää ainakin ne nurmisiemenet. Eli lajeja tulee yhteensä 13 plus mahdolliset niittykukat päälle. Ihan jees!

Taimikasvattamossa koulin paprikat isompiin ruukkuihin.Ne näyttävät hyviltä ja elinvoimaisilta. Tomaatit sen sijaan ovat jotenkin kehityshäiriöisiä, jostain taimesta puuttuu toinen sirkkalehti tai lehdet ovat epämuodostuneita ja värivikaisia. Mietin, voisiko kylvömullassa olla jotakin mikä häiritsee niiden kehitystä, sillä poikkeamia on ihan lajikkeesta riippumatta.

Mammuttibasilikat ovat itäneet, kesäleimujen nousemista vielä odotellaan. Uusia kylvöksiä tein tällä viikolla yhden: korallikeijunkukan. Tuoksuherneen laitan likoamaan ja kylvän huomenissa.

 

 

Haaveissa monimuotoinen hevoslaidun

 Tämän päivän olen varannut tulevan kesän nurmikylvöjen suunnitteluun. Luulisi, ettei hommassa ole sen kummempaa sunnittelemista, senkus heittää vaan siementä peltoon. Varsinkin, kun kylvettävä ala on huikeat vajaan hehtaarin verran. Helppoa kuin heinän teko! No, ei oikeastaan.

 

Peltoa meidän tiluksilla on kaikkineen reilut kolme hehtaaria. Tähän alaan on sovitettava niin hevosten laitumet, kuivaheinänurmi kuin kasvimaakin. Koko alaa ei siis ole mitenkään mahdollista uusia kerralla, vaan on edettävä pienemmissä lohkoissa. Pelto on aikanaan salaojitettu, mutta vuosien varrella salaojat ovat menneet tukkoon, ja vettä on alkanut kerääntyä pellon painanteisiin. Alue on entistä järvenpohjaa, savipitoista ja alavaa maata. Tien puoleisessa päässä maasto nousee loivasti laskeutuen metsän reunaa kohti. Pellon peränurkkaa voisi oikeastaan luonnehtia kosteikoksi, niin kasvillisuuden kuin olemuksensakin perusteella. Sateisina kausina sinne ilmestyy lammikoita, joissa on vettä lähes puoleen sääreen asti.

Ensi kesänä uusittava lohko on pellon kuivemmassa osassa. Tosin kyllä rankkasateilla sielläkin vesi seisoo, ei savimaa jaksa imeä kosteutta määräänsä enempää. Pellon kasvillisuus on sinänsä varsin monimuotoinen; jonain kesänä yritin tehdä inventaariota, mitä kaikkia kasveja sieltä löytyy. Otavan värikasvion avulla bongasin ainakin peltokortteen, juolavehnän, korpikaislan, jänönsaran, nokkosen, hevonhierakan, niittysuolaheinän, pihatatarin, niittyleinikin, rönsyleinikin, ojakellukan, mesiangervon, valkoapilan, puna-apilan, hiirenvirnan, niittynätkelmän, särmäkuisman, koiranputken, vuohenputken, rantamintun, nurmitädykkeen, ketosilmäruohon, piharatamon, harakankellon, timotein, savijäkkärän, tummarusokin, siankärsämön, pihasaunion, leskenlehden, voikukan, ohdakkeen, syysmaitiaisen, rahkasammalen sekä monia monia heinäkasveja, joita en osannut tarkemmin nimetä. Lauhoja, natoja, vihvilöitä ja mitä niitä on.

Suurin osa näistä on ihan tervetulleita niittylajeja, joiden soisin levittäytyvän laajemmallekin, mutta sitten ovat nuo liikaa tilaa saaneet leinikit, rusokit, syysmaitiaiset ja ohdakkeet. Erityisesti leinikit ovat maanvaiva, sillä myrkyllisinä ne vievät tilaa syötäviksi kelpaavilta kasveilta. Olen yrittänyt torjua leinikkejä "pehmein" menetelmin, eli kitkemällä, niittämällä, haraamalla ja kesannoimalla, mutta ne ovat vuosi vuodelta vain lisääntyneet. Pahimpiin kasvustoihin olen sydän verta vuotaen käyttänyt myös torjunta-aineita, vaan sieltä ne kiusankappaleet ovat nostaneet päätään aina uudelleen.

Uusittavalle alalle ajettiin viime syksynä hevosen turvelantaa ja se kynnettiin sekä harattiin. Keväällä tehdään kylvömuokkaus ja kylväminen, joka tapahtuu käsin. Nyt pitäisi vaan osata valita sopiva siemenseos sekä löytää kasvustoa monipuolistamaan myös muita niittykasveja. Eli netti saa laulaa.

Lantmännen Agrolta näyttää löytyvän 'Hurmaava Hevosnurmiseos', joka voisi voisi olla se mitä etsin. Sekoitus sisältää kahdenlaista timoteitä, nurminataa, punanataa, niittynurmikkaa ja sinimailasta. Sinimailanen on se plussa, mikä useimmista nurmiseoksista puuttuu. Siementä saa 10 kilon säkissä, mikä on tuolle alalle juuri sopiva määrä. 

Sekaan kaipaan myös niittykukkia. Suomen Niittysiemen myy siemenseoksia erilaisille kasvupaikoille. Sopivimmalta meille vaikuttaisi 'Rantaniitty', sillä sen sanotaan sietävän kosteutta ja hetkellisiä tulvia. Sekoitus koostuu mm. mesiangervosta, ojakärsämöstä, puna-ailakista, päivänkakkarasta ja rantakukasta. Lisäksi haluaisin yksittäisistä kukkasista keltamataraa, kultapiiskua ja tuoksusimaketta. Jos olisin ahkera ja aika riittäisi, niin näiden kasvien siemeniä toki voisi kerätä myös luonnosta. Ehkä teenkin täydennyskylvön luonnonsiemenistä syksymmällä.

Myrkkykasvit, rikkaruohot ja ajoittainen veden seisominen eivät kuitenkaan ole ainoat haasteet laitumen onnistumiselle.

 

 Keväisin ja syksyisin tämän niemenpoukaman pellot täyttyvät ei-toivotuista vieraista, joiden häätämiseen ei taida tavallisella pienviljelijällä olla mitään keinoja tai lupaa. Hanhia. Satutaan asumaan juuri sopivasti hanhien muuttoreitin varrella, ja niitä kokoontuu meidänkin pellolle tuhansittain. Varsinkin keväisin lintujen jäljet pelottavat: ehtivätkö ne syömään suihinsa juuri itämään lähteneen nurmen jättäen kiitokseksi vain valtavan määrän paskaa? Isolla karjatilalla tuossa muutaman kilometrin päässä vahingot lasketaan vuosittain sadoissa tuhansissa euroissa, joten ongelma on tällä alueella ihan todellinen. Mutta miten saisi päättäjät sen tajuamaan?