Paluu työarkeen

 Viikko luiskahti totutellessa uusiin aikatauluihin ja siihen, ettei päivän aikana ehdikään tekemään kaikkea mitä pitäisi. Kaksi iltaa meni töiden jälkeen vielä kokouksissa istuessa, joten kotityöt saivat väistyä. Lauantai-aamun alkajaisiksi oli ryhdyttävä pyykkivuoren purkuun, uunin lämmitykseen ja ehkä jotain oikeaa ruokaakin voisi kokata pussikeittojen sijaan.

Mutta en valita, töissä on ollut kivaa. Yrttejä, paprikoita ja erikoistomaatteja on kylvetty, kastelujärjestelmiä asennettu sekä suunniteltu ja ideoitu tulevaa kesää. Kasvilamppujen alla on varmaan saanut itsellekin kirkasvalohoitoa niin, että ihmeen vähän on työpäivien jälkeen (toistaiseksi) väsyttänyt. Muistelen, että viime keväänä otti työn aloitus voimille paljon enemmän. Iskiashermo on hieman vihlonut, mutta ei vielä häiritsevästi. Toivotaan parasta...

Yöllä oli kirpeä pakkanen, yli -20. Aamusella syynäsin vartin välein lämpömittaria, joko aurinko alkaisi lämmittää ilmaa. Oli suunnitelmissa käydä ajamassa hevosella rauhallinen kuntolenkki ja sen jälkeen pakata kahvit ja eväät reppuun ja lähteä järven selälle moottorikelkkaretkelle. Ehkä pilkkiäkin voisi, nyt saa kuulemma ongella isoja ahvenia!

No, pakkanen hellitti kyllä iltapäivällä, mutta samalla alkoi sellainen lumimyräkkä, ettei kelkkailemaan ollut asiaa. 

Ulkoilun sijaan katsellaan telkkarista 75-raveja, jotka juostaan täällä melkein kotikulmilla. Olisipa kiva päästä raveihin paikan päälle fiilistelemään, mutta ei taida koronatilanne vielä hetkeen sitä sallia. Ja niin vissiin siirtyvät kuntavaalitkin. Tästä päätöksestä voisin lausua parikin sanaa, mutta antaa nyt jäädä politiikka sikseen.

Mukavata lauantaiehtoota kaikille!