sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kevätkauden avaus

 

Helmikuun loppu on ollut pitkähkön pakkasjakson jälkeen ihanan lämmin. Kun lauantai-aamuna astuin ovesta ulos, siellä tuoksuikin ihan erilaiselta, keväältä. Perinteisesti maaliskuulle käännyttäessä olen heittänyt hyvästit talvelle. Onhan kuun vaihde merkinnyt viljelykauden ja samalla palkkatöiden alkua. 

Maanantaina herätyskello ei siis hätyytä enää hellapuiden pilkkomiseen ja lumenluontiin, vaan työpaikalle yrttien kylvön kimppuun. Tarpeen onkin päästä taas tienesteihin, kun olen talven yli kitkutellut pienellä päivärahalla. Vaikka puutarhatyö on matalasti palkattua, niin pienikin tulojen kohentuminen otetaan kiitollisena vastaan. Ensi kesälle ei ole suunnitteilla mitään isompia hankintoja, mutta silti kaiken minkä tienaa, saa helposti uppoamaan näihin harrastuksiin.

Aamupäivällä kävin ajelemassa hevosella pitkin kyläteitä. Paikka paikoin näkyi jo sulia asfalttiläikkiä, sorateitä kuorrutti kuitenkin vielä paksu lumipolanne. Aurinko lämmitti ja oli kerrankin ihanaa istua kärryillä kun ei sormia ja varpaita palellut. Pari tuntia siinä hurahti maisemia katsellessa ja hevonenkin sai kuin huomaamatta hyvän treenin.


Kevään julistukseen kuuluu myös kaamosvalojen sammuttaminen ja kerääminen varastoon odottamaan uuden syksyn hämärtymistä. Mutta onneksi niitä ei tarvita vielä pitkään aikaan!

Joulun alla ripustetut punaiset kynttilälyhdyt joutavat ikkunoista pois. Tilalle tulee vaaleita, hempeämpiä värejä...


...sekä suloinen violetti muurikello muistuttamaan kesäisistä niityistä ja ojanpientarista.


 

Saunajuomakin on väriltään hennon pinkkiä ja maultaan mansikkaista.

 

Illalla saunan lauteilla istuessa putkahti mieleen, että yksi varma kevään merkki on jäänyt tänä vuonna puuttumaan: tikka päristämässä sähköpylvään päätä. En ole kuullut tuota tuttua ääntä kerran kertaa, vaikka muistan monena vuonna kirjanneeni sen kalenteriin jo helmikuun puolella. Eikä muuten ole tikkaherraa näkynyt aikoihin ruokintapaikallakaan hakkaamassa talipalloa. Kunhan ei vaan sille olisi sattunut mitään?

Sunnuntaina leikin kekseliästä nikkaria ja rakensin ensimmäisen kukkalaatikon, sen joka tulee oven pieleen tuoksuherneiden alustaksi. Pinnan käsittelin tervalla, ja nyt tuoksuu koko verstas aivan keväiselle venerannalle.


Tuvan ikkunan taimikasvattamoon kuuluu sellaista, että kaksi ensimmäistä 'California Wonder' paprikan siementä on lopulta näyttänyt elonmerkkejä ja siirretty multiin. Lähes kuukausi siinä meni! Harjaneilikka 'Ideal Florist' -siemenkylvös on otettu kylmäkäsittelystä sisälle lämpimään ja nyt jännätään tapahtuuko taimilaatikossa mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...