Tupapäivä

 

Kun katsoo ikkunasta ulos huikean kirkkaaseen auringonpaisteeseen, ei uskoisi miten hyytävän kylmää siellä on. Aamulla mittari näytti -25, mikä on talven pakkasennätys näillä kulmilla. Nyt aurinko on jo sen verran lämmittänyt talon seinustaa, että mittarissa on -20 astetta. Ja kirpeitä kelejä on sääennuste luvannut loppuviikkoonkin.

Niinpä päivä käynnistyi hellan lämmityksellä, ettei mökki pääsisi vallan jäähtymään, leivinuuniin laitetaan tulet sitten illemmalla kun palaan kotiin. Minulla on tänään iltapäivällä kokous, joka hankalasti katkaisee päivän niin ettei mitään isompaa projektia ehdi ottaa sitä ennen eikä sen jälkeen. 

 

Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen tähän varaavaan hellaan, joka teetettiin paikallisella muurarilla muutama vuosi sitten. Hella syttyy tulille helposti, vetää hyvin ja antaa nopeasti lämpöä tupaan. Varsinkin kun hankin siihen tuollaisen liesipuhaltimen, joka levittää ilmaa laajemmalle hellan ympäristöön. Hella on täystiilinen, eli  rakennettu varaavaksi, joten mukava jälkilämpö pysyy tuvassa kotvan aikaa.

Hellalla on aina kuumenemassa iso kattilallinen vettä. Tarvitsen sitä hevosten ulkovesiastioiden sulattamiseen kovilla pakkasilla. Hanavesi on korkeintaan 60-asteista, joten sillä saa hölvätä vesiastiaa huomattavasti kauemmin kuin kiehuvalla vedellä. Usein teen ruoankin puuliedellä, ellei se satu olemaan jotain erityisen kärtsäävää sorttia. Hellan päällä kun ei ole minkäänlaista liesituuletinta tai muuta räppänää, mistä ruoankäryt pääsisivät ulos. Eli lohta en siinä paista, inhoan yli kaiken lohen rasvan hajua, varsinkin jos se jää leijumaan huoneisiin! 

Ennen kokoukseen valmistautumista on sopivasti aikaa suunnitella ensi kesän istutuksia. Kasvimaasuunnitelma on jo tehty, joten siihen ei mitään uutta, mutta koristekasvipuoli on vielä mietinnän alla. Haluaisin pihan sisääntuloväylälle jotain kukkivaa nykyisen rikkaruohopöheikön ja levähtäneiden ruusupensaiden sijaan. Yritän myös suostutella isäntää siirtämään pihatien varresta traktorin työkoneet jonnekin vähän syrjempään...

Ensiksi mietin talon viereen tulevaa "perinneperenna"-aluetta. Piirtelin siitä ihan havainnekuvaa puutarhavihkoon. Pidän vanhoista maatiaiskasveista, niistä tyypillisistä mummonmökin perennoista. Olen monivuotisten kukkien suhteen melko ummikko, joten pitäydyn aluksi ihan tutuissa ja turvallisissa lajeissa. Nykyisin talon vierellä kasvaa villiintynyt puska raunioyrttiä, sekä pieni tupas istuttamiani aniliininpunaisia ja valkoisia syysleimuja sekä tarhapiiskuja. Kaikista näistä tykkään, joten ne saavat säilyä istutusalueen pohjana. Tarhapiiskujen viereen haluaisin sinipallo-ohdaketta, harjaneilikkaa ja korallikeijunkukkaa. Etuala kaipaisi jotain matalampaa maanpeitettä, vaikka yksivuotistakin, joten ehdotan itselleni kesäleimua. Niissä on ihana tuoksu.

 

Sitten minulla on hankittuna kurjenkellon siemeniä. Ne sopivat hyvin monipuolistuttamaan hevoslaitumen kasvillisuutta ja ovat siihen tarkoitettu, mutta haluaisin nauttia niistä myös kukkapenkissä. Kaikkein reunimmaiseksi ajattelin palavaarakkautta ja etukulmaan vaikkapa samettikukkaa, jota yritän kasvattaa myös kasvimaalle välikasviksi.

Kuten kuvastakin näkyy, lopputulos tulisi olemaan varsin värikäs, kirkas ja iloinen. En mieti sen kummemmin mitkä värit sointuvat yhteen, minusta kaikki luonnon luomat kasvit ovat kauniita yhdessä, omalla tavallaan. Muodoiltaan samantyyppisiä ovat leimut, harjaneilikat ja palavarakkaus. Piiskut ovat muita korkeampia, taustakasveja, joiden soisin levittäytyvän penkissä laajemmallekin. Rakastan niiden voimakkaan keltaista väriä, ja kukinnot ovat kauniita talvellakin. Sinipallo-ohdakkeet, korallikeijunkukat ja samettikukat tuovat vaihtelua etualan muotoihin.

 

Saman tien suunnittelin talon oven pieleen tien puolelle näkösuojaa tuoksuherneistä. Mökin ulko-ovi  avautuu suoraan pihalle ilman kuistia, oven päällä on vain lyhyt lippa. Uloskäynti kaipaisi suojakseen jonkinlaista seinämää, ihan jo siitäkin syystä, että tuulisella säällä puuskat saattavat repäistä oven käsistä ihan kirjaimellisesti. Seinämän rungon rakentelen puisesta köynnösristikosta ja istutuslaatikosta. Ristikon yläpään kiinnitän lipan räystäslautaan, jolloin siitä pitäisi tulla tukeva ja tuulenkestävä, vähän kuin kuistin seinä. Räystäällä olen pitänyt roikkumassa amppelia, sellainen siihen saa tulla jatkossakin. Istutuslaatikkoa varten olen jo katsellut puutavaraa varastosta, rakentelu alkakoon heti kun sää vähän lämpenee...