tiistai 9. maaliskuuta 2021

Pieniä aikaansaannoksia

 Olen muutaman yön nukkunut huonosti. Tai nukkunut kyllä, mutta singahtanut hereille aamuvarhaisella paljon ennen kellon sointia ihmettelemään, mikä maa ja mikä valuutta. Se, että unesta valvetilaan siirtyminen ei tapahdu pehmeästi ja levollisesti, on minulla ensimmäisiä stressin merkkejä. Olen varmaan taas ottanut niskoilleni liikaa vastuuta noista harrastuspuolen luottamustoimista ja murehtinut siinä samalla myös toisten ihmisten murheita. On pakko muistuttaa  itselleni, ettei näille asioille kannata antaa elämässä liikaa painoarvoa. Pariksi päiväksi voisin myös laittaa messengerin äänettömälle tai "unohtaa" puhelimen kotiin.

 

Alkuviikko on puuhasteltu pieniä pakkaspäivän puuhia. Töissä on ohjelmassa edelleen yrttien kylvöä ja ensimmäisten taimien koulintaa. Multaa on saanut siis kynsien alle ihan mukavasti. Kotikasvattamossa kylvin tomaatit, kun en malttanut millään odottaa enää. Kuukauden päästä olen luultavasti lirissä taimien kanssa.'Tigerellaa', Rosellaa', 'Tumbleria' ja 'Indigo Rosea' kutakin on itämässä 3 kpl. Paprikoita on ruukutettu 8, ja kylvämättä on vielä hunajamelonit. Itämättömiksi tuomitsemani 'California Wonderit' kasvattavat nyt itua kuin viimeistä päivää. Sääli heittää pois, mutta eivät ne mihinkään mahdu. Eiköhän näillä yhden pienen kasvihuoneen saa jo liiankin täyteen. Toiseen, varjoisamman seinustan kasvariin tulevat kurkut.

 

Ensimmäisen kasvilavoista sain valmiiksi isännän ja porakoneen avustuksella. En ole kehikkoa vielä tervannut, enkä tiedä teenkö sitä edes. Kukkalaatikkoa rakentaessa huomasin, että terva jähmettyy tooodella hitaasti, vaikka sitä lämmittäisi puhaltimella. Viikkoja sitten valmistunut laatikko tahrii yhä kädet, jos siihen koskee. Lavasta tuli mitoiltaan n. 1 x 3 metriä, ja siihen mahtuvat juuri ja juuri kurpitsat ja avomaankurkku. Toiseen lavaan pitäisi saada asettumaan lajitelma salaatteja ja yrttejä.


Niin, ja sunnuntainahan me käytiin kelkkailemassa. Otettiin kelkan rekeen muutama paali heiniä, jotka vietiin lähisaareen jänisten ja kauriiden talvimuonaksi. Sitten kierreltiin rannan tuntumassa katselemassa eläinten jälkiä. Kettuja ja jäniksiä näytti olleen liikkeellä, ja nähtiin vilaukselta kaurispariskuntakin pinkomassa pakoon metsikön suojiin. Nuotiopaikalle pysähdyttiin sytyttämään tulet, paistamaan makkarat ja kiehauttamaan kahvit. Paluumatkalla kokeiltiin pilkkiä, mutta eivät olleet isot ahvenet syönnillään. Auringon laskiessa alkoi pakkanen kiristyä niin, että ajeltiin kiireen vilkkaa kotimökin lämpimään.


1 kommentti:

  1. Kunnon nokipannukahvit ulkona olisivat kyllä aikamoista luksusta, niin harvinaista herkkua ovat nykyään.

    VastaaPoista

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...