torstai 5. toukokuuta 2022

Ota varovasti


 

Kevät on vuodenajoista julmin, sen muistin ja tajusin taas kerran maatessani paareilla keskussairaalan päivystyspolilla. Keväässä ON jotain, mikä saa fysiikkani pettämään. Kun joudun onnettomuuteen tai telon itseni, on hyvin todennäköisesti kevät. Keväällä sairastan kulkutaudit, poden migreenit tai kärsin rytmihäiriöt. Elämän vastoinkäymiset ja burnoutit sijoittuvat niinikään tyypillisesti kevääseen; aivan kuin talvella ei olisi paremmin aikaa niitä potea.

Tällä kertaa iski iskias oikein täydellä voimallaan. Mistä vaiva otti kimmokkeen, sitä voi vain arvailla. Oliko liikaa se, kun talven kangistamilla jäsenillä päätin nousta jälleen Punaisen Oriini selkään ja käydä ihan pikkupikku lenkillä? Vai saiko vähitellen kasvanut työkuormitus kamelin selän taas katkeamaan?

Joka tapauksessa yhtenä tavallisena aamuna, kesken tavallisten aamuaskareiden iski pahin kipu ikinä. Käveleminen loppui siihen paikkaan, eikä oikeaa puolta kropasta kärsinyt käyttää ollenkaan. Koko jalka lonkasta nilkkaan oli tulessa ja alaselän lihakset kramppasivat. Ennen kuin kunnolla tajusinkaan, olin piipaa-autossa matkalla päivystykseen. Siellä vietin sitten ikuisuudelta tuntuvat seitsemän tuntia paareilla maaten ja jokaista liikahdusta varoen. Lopulta sain helpottavat kipupiikit ja relaksantit ja luvan kotiutua.

Pääsiäinen ja vappu menivät jo totuttuun tapaan lääkehuuruissa, takaisin ihmiseloon totutellessa. Vaikka tiesin, että panacod saa aikaan kahden vuorokauden kestävän liskojen yön, valitsin sen silti pienenä helpotuksena jatkuvasti juilivaan kipuun. Pikkuhiljaa sekä iskiashermo, että kolauksen kokenut mieli ovat alkaneet rauhoittua ja olo tuntuu suht siedettävältä. En voi sanoa että normaalilta, sillä en taida edes tietää, miltä normaali olotila enää tuntuu.

Välillä meinaa iskeä pelko, miten tulevasta kesästä selvitään, jos elämä on taas näin takkuista. Kohta olisi aidattava laitumet, siistittävä pihamaat, pinottava polttopuut, tyhjennettävä lantala, muokattava kasvimaat, istutettava perunat. Sitten kitkemistä, veden kantoa, kastelua, niittämistä, lannoitusta, heinän tekoa...kaikkea tätä päivästä toiseen. 

Annan kuitenkin kertoa itselleni, että kaikki kyllä järjestyy. Tälläkin kertaa.


2 kommenttia:

Kesän viimeiset mattopyykit

  Nämä ihanat elokuun hellepäivät olen käyttänyt pesemällä loput huushollimme matot. Laiskuuttani en lähtenyt kylän matonpesupaikalle, vaan ...