DIY Kompostori

 Viikko meni taas aivan kuin siivillä, eivätkä kotihommat edistyneet juuri ollenkaan. Kevään kunniaksi aloittamani kompostoriprojektin sain vihdoin ainakin melkein valmiiksi. 

Ostamani kaksi retkipatjaa eivät ihan riittäneet koko säiliön vuoraamiseen. Harmittelin jo, että joudunko hakemaan kaupasta asiakseni vielä kolmannen, kunnes sainkin työpaikalta nipun pakkauspehmikkeenä käytettyjä solumuovilevyjä. Nehän toiminevat myös eristeenä. Levyjä oli niin runsaasti, että sain vuorattua niillä koko kompostoriin vielä toisen eristekerroksen. 

 

Oman kikkailunsa vaati levyjen kiinnittäminen säiliön ulkopintaan. Ensinnäkin se, että pönttö kapeni pohjaa kohden, teki levyjen asettelemisesta haasteellista. Sitten piti saada kaikki palaset pysymään paikoillaan niin että paketin voi kitostella tahmateipillä kasaan. Tässä tarvittiin apukäsiä. Kietaisin päällimmäiseksi vielä pari vanhaa auton tuulilasipeitettä.  Ainoastaan kansi jäi vielä eristämättä. Ehkäpä heitän siihen pakkasilla vain vanhan viltin tai hevosloimen lämmikkeeksi. Mitään silmiähivelevän kaunista ei kompostorista tullut, mutta toivottavasti se ajaa asiansa.

Rakentelun lomassa sai ihailla ja ihmetellä keväisten säätilojen oikukkuutta. Aamupäivällä paistoi aurinko niin kauniisti, että oikein kuuli hankien vajuvan ja räystäiden lorottavan. Lämpöasteitakin taisi parhaimmillaan olla 4. Nuorempi hevosherroista nautti kevätsäästä tarhassa pitkällään pötkötellen. Mutta samassa kun käänsin selkäni, alkoi pyryttää lunta aivan  taivaan täydeltä.

Hevosilla onkin ollut lomaviikko, sillä ne saivat molemmat influenssarokotteen. Rokotuksen jälkeen on syytä ottaa muutama päivä rauhallisemmin. Juipilta myös hoidettiin hampaat, sillä sen purukalusto on juuri pahimmoilleen uusiutumassa. Ainakin kolme maitohammasta on irtoamassa samaan aikaan. Ei ihme, että se on tuntunut ohjastaessa jotenkin oudolta. Muutamana päivänä huomasin myös kaverin loimessa vähän veritahroja, eli poikien painimatsit ilmeisesti edesauttoivat hampaiden irtoilemista.

Lopuksi pikakatsaus taimikasvattamoon: paprikoilla, tomaateilla ja harjaneilikoilla hidasta kasvua, basilikan itämistä ei vielä havaittavissa. Jopas se nyt kestää, kun töissä itivät muutamassa päivässä. En varmasti pysty kotona tarjoamaan kasveille yhtä ihanteellisia kosteus- ja lämpöoloja, joten kaikki tapahtuu verkkaisemmin. Toisaalta hyvä niin, eihän tässä vielä pitkiin aikoihin pääse kasvihuonetta täyttämään, tuolla se lepää pellolla metrin lumikinoksen sisällä. Alimmassa kuvassa Juipin pyllyn yläpuolella katto hieman pilkistää.