perjantai 30. huhtikuuta 2021

Ikuisuusprojekti alulle

 Siitä saakka, kun muutin tälle paikalle, on joka kesä ollut meininki madaltaa ja tasoittaa talon eteläsivun heinämättäät ja multaröykkiöt. Mutta yhtä monesti homma on jäänyt muiden, kiireellisempien projektien jalkoihin. Tällä viikolla vihdoin tartuin lapioon ja aloitin maan perkaamisen. Kuten kuvasta näkyy, seinustalle on vuosien saatossa kasaantunut ylimääräistä maa-ainesta niin, että talon kivijalka näyttää uponneen syvälle kumpareen sisään. Seinää vasten on kesäisin rehottanut korkea nokkos-pujo-juolaheinäviidakko, ja siellä seassa sinnitellyt muutama onneton akileija. Maan epätasaisuuden takia ruohonleikkurilla ei ole päässyt kunnolla siistimään mansikkamaan ja talon seinän välistä aluetta, joten yleisilme pihan tältäkin kulmalta on jäänyt varsin epäsiistiksi. 


Plääni on nyt se, että aluksi kaivan maata pois kivijalan juuresta noin puolen metrin syvyisen ja vajaan metrin leveän kaistaleen. Sitten laitan pohjalle suodatinkankaan,  levitän sokkelin viereen kerroksen hiekkaa ja vähän loitommas seinästä teen yrttipenkin. Penkin voisin ympäröidä litteillä kivillä, joita olen vähän sitä silmällä pitäen jemmannut talteen. Tämä seinusta on koko pihapiirin lämpimin ja aurinkoisin paikka, ja siksi siinä toivoisi kasvavan muutakin kuin rikkakasveja. 


Mullan alta on noussut juurakoiden lisäksi ihan uskomaton määrää roinaa: lasinsirpaleita, pullonkorkkeja, nauloja, posliinin ja kukkaruukun palasia ja yhdet kokonaiset lehmän kettinkiriimut. Muistoja siltä ajalta, kun jätteet oli tapana haudata vaan jonnekin pihan perälle, tai tässä tapauksessa nakata mökin seiniviereen.

Aloitin hommat alkuviikosta ja nyt olen edennyt seinän viimeiseen kolmannekseen, jossa ylimääräistä maata on kaikkein eniten. Toiveena oli saada urakka tänä viikonloppuna valmiiksi, mutta tuonnemmaksi taitaa valmistuminen jäädä pahentuneen iskiaskivun takia. Jouduin olemaan päivän töistäkin poissa, kun en kärsi olla seisaallaan kipuaallon iskiessä yhtään. Mutta auringossa jakkaralla istuen, kahvimuki kädessä voi aina suunnitella ja visioida - ainakin sen hetken kun särkylääke helpottaa oloa.

Ajattelin istuttaa yrttipenkin oikeaan laitaan  maustekasveja, kuten rosmariinia, laventelia, ruohosipulia, venäjänrakuunaa, minttua, timjamia ja salviaa. Hyvällä tuurilla saan jotain niistä talvehtimaan, kunhan muistan syksyllä peitellä penkin kunnolla. Vasempaan päähän kylvän kamomillaa ja kesäkukkia valmiista seoksesta. Palotikkaille sopisi roikkumaan vaikka mansikka- tai tomaattiamppeleita.

 

Kipua uhmaten hinauduin myös kasvihuoneelle sahan ja ruuvinvääntimen kanssa. Istutuslaatikot jäivät viimeksi vaiheeseen, joten yritin rakennella ne nyt valmiiksi. Pari lautaa jäi vielä uupumaan, kun alaselkä ilmoitti, että nyt muuten riittää hommat tältä päivältä. Eli sen puoleen  joutaisin vaikka vapun viettoon, mutta  mehän ollaan tällaisia tylsimyksiä, ettei tietenkään mitään juhlita.

Takaisin pihaan kontatessani kurkistin myös perennapenkkiin hallasuojien alle; siellähän näyttää jaloangervo olevan vielä hengissä, niin punaisena ja karvaisen pörröisenä. Great! 

Näiden kuvien myötä toivon niille jotka juhlivat: Hyvää ja Railakasta Vappua! Ja itselleni terveempää huomista!

2 kommenttia:

  1. Mukavaa vappua ja ennen kaikkea tervettä ja kivutonta sellaista!
    Maankaivuu, kun maa on täynnä rikkakasvien juuria ja roinaa, on raskasta puuhaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos! Onneksi tuossa ei hirveästi ole kiviä, sitä pelkäsin, koska muu pihamaa on kiveä vierivieressä. Enhän minä malta pysyä kaivannolta poissa, vaikka pitäisi. Kun hetkeksikään juiliminen helpottaa, livahdan sinne muutaman lapionpiston tekemään...

    VastaaPoista

Mitä tästä kesästä opimme - vai opimmeko taaskaan mitään?

 Nyt kun kasvimaat ja kasvihuoneet ovat hiljentyneet talviteloilleen, on hyvä muistutella mieleen mitenkäs kulunut viljelykausi oikein sujui...