Oman maan satoa

 Välillä on ollut koleita päiviä, jolloin tuntuu, että kesän tulo seisahtuu tykkänään. Myös omat mielialat laskevat pitkiä kalsareita jalkaan etsiessä ja alkaa niin sanotusti kehtuuttaa kaikenlainen tekeminen. Mutta heti kun aurinko pääsee pilvien väistyessä esiin, fiilikset nousevat samaa tahtia kuin lämpötila kasvihuoneissa. Muutamaksi yöksi on luvattu vielä viileää, sitten pitäisi taas lämmetä: voisiko olla että takatalven uhkasta selvittiin säikähdyksellä? Olen varannut sähköttömään kasvariin öljykynttilöitä peltipönttöihin, jotka laitan yöksi palamaan, jos halla uhkaa. En tiedä auttavatko ne mitään, mutta muutakaan keinoa en keksi.

Toistaiseksi kasvihuoneissa näyttää hyvältä (jos sotkuisuutta ei lasketa). Basilikat ja melonit, jotka ovat kaikken arimpia kylmälle, eivät näytä saaneet lämpötilan laskusta mitään vaurioita. Tomaatit kukkivat ja Yelorita nopeimpana tekee jo raakileita. Myös Lemon Apple-kurkussa on pian satoa tulossa. Jotain on päästy toki jo maistelemaankin. Ensimmäiset oman maan sadosta kootut salaatit on nautittu hartaasti kuin parhaatkin gourmet-herkut. Muutama pieni parsan varsi pääsee pekonin kanssa pannulle tänään.

Viimeisetkin kylvökset ovat itäneet ja odottelevat sään lämpenemistä, toistaiseksi vielä kasvihuoneen suojissa. Pitkä kurkku ja avokurkku pääsivät omille kasvupaikoilleen. Myskikurpitsan, jättikurpitsan ja kesäkurpitsan taimet näyttävät elinvoimaisilta, mutta spagettikurpitsan ruukussa on pelottavan hiljaista. Viime vuonnakaan en saanut yhtään spagettia pysymään hengissä.

 

Kasvimaalla valkosipulit kasvavat rehevinä. Vain pari kynttä näyttää menehtyneen talven aikana. Perunat ja sipulit on istutettu kokonaan, lanttuakin laitoin pienen pätkän. Lanttu on ollut vähän sellainen kasvi, että innoissani sitä kylvän, mutta jos eivät etanat syö sitä jo peltoon, niin vähintäänkin se jää kellariin nahistumaan. 

Viimeiseksi katoin kurpitsoille kaksi kohopenkkiä mustalla mansikkamuovilla, odottelemaan istutushetkeä. Kurpitsapenkkien viereen varasin tilaa maissille, mikäli onnistun saamaan valmiita taimia. Omaa taimikasvatusta joskus kokeilin, mutta itävyys oli aivan pyllystä ja taimia myös kuoli varhaisessa vaiheessa paljon. Ehkä maississa näkyy juuri se ero, mikä on ns. harrastajasiementen ja ammattikäyttöön tarkoitettujen siementen välillä. Lajikevalinta, siementen käsittely jne.

Pihapiirin kukkapenkit alkavat olla paria lajiketta vaille valmiit. Sinipallo-ohdake ja palavarakkaus antavat edelleen odottaa itseään. Molemmat ovat lopultakin itäneet (palavarakkaus 3 pienen pientä tainta), mutta eivät ne ole vielä lähellekään valmiita siirtymään ulkoruokintaan säiden armoille.

On myönnettävä, ettei näistä istutusalueista tullut lainkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaiset. Entisestä, koiran piloille kaivamasta penkistä alkoi nousta eloon jääneitä perennan alkuja, joten pakkohan ne oli siirtää sieltä turvaan! Nyt uusiin penkkeihin on ripoteltu ekstrana syysleimua, särkynyttä sydäntä, varjoliljaa, malvaa ja joitain piippoja, joita en tässä vaiheessa edes tunnista. Lopputulos on arvoitus, joka ratkennee kesällä.

Heleää Helluntaita, heilalla tai ilman!