Nyt revin kyllä pelihousut!

 Jaahas, pupu poikueineen on löytänyt tiensä omenapuiden kimppuun. Koko talven saivat omput olla suht rauhassa ja jänikset tyytyivät metsään leviteltyhin hevosheiniin. Enää eivät heinät riitä, vaan lisäeinestä etsitään mistä irti saadaan. Aitaamattomat omenapuut paksun hangen keskellä ovat helppo kohde.

Olen yrittänyt sivellä puihin kaikkea pahan hajuista ja makuista: tervaa, hevosten linimenttiä, vanhaa hajuvettä jne., mutta ei erikoiset aromit tunnu ruokahalua haittaavan. Syöntijäljet lisääntyvät oksistoon yö toisensa jälkeen ja poikkipurtuja oksankärkiä ja papanoita levitellään ympäriinsä. Aaargh!!!

Päivän positiivisuus löytyy taimikasvattamosta. Valkoinen Amyka-paprika, Ildi-, Ananas- ja Zlatava-tomaatit sekä Kaneli- ja Sitruunabasilikat ovat terhakoilla taimilla. Viimeisimpänä kylvetty kuukausimansikkakin on puskenut ensimmäiset kasvulehtensä ja pääsee kohta harvennettavaksi. Siinä onkin pipertäminen, että nuo kaikki pikkualut saan erotettua ja siirrettyä omiin lokeroihinsa. 

Vaikka kuukalenteri ei aivan kohdillaan olekaan, kylvän tänään Lakritsijuuren. Sille luvataan melko pitkä ja epätasainen taimettuminen, joten paljon pidemmälle kevääseen ei tohdi odottaa. Lakritsi saattaa olla aika haasteellinen kasvi näille leveyksille, sillä  se ei ole erityisen pakkasenkestävä, eikä viihdy savimaassa. Mutta kokeillaan nyt jotain uutta tänäkin vuonna.

Myöhässä tämä kevät tosiaan on. Katsoin kalenterista, että päivälleen vuosi sitten tein kasvihuoneeseen jo ensimmäiset varhaiskylvöt. Nyt kasvariin ei pääse edes ovesta sisälle, kun on paksut nietokset ympärillä.

Viljelyhommien vastapainona on päästy aivan mahtavissa keleissä ajelemaan hevosilla järven jäällä. Alkutalvesta sinne ei päässyt, kun jään päällä oli vettä. Sen jälkeen oli puoli metriä lunta ja alla vettä. Nyt aurinko on haihduttanut lumet vähiin ja jään pinta on tasainen alusta liikkua. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!