keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Elämä opettaa - jos ei muuta, niin hitaasti kiiruhtamaan

 


 

Iltapäivän hämärä hiipii huoneisiin aina vaan aikaisemmin. Pötköttelen kamarin petillä kuumavesipullo kyljessä, lempparivillaviltin ja kahden kissan alla. Telkussa suloisenkärttyinen Dr. Now sättii potilasta, jonka painonpudotus on mennyt reisille, kirjaimellisesti. Hengenvaarallisesti lihava kuuluu niihin harvoihin sarjoihin, joita säännöllisemmin seuraan. Onhan se sosiaalipornoa, kieltämättä, välillä surkeine ihmiskohtaloineen, mutta myös toivoa tuovaa on nähdä, kuinka kovalla työllä ja tahdonvoimalla ihminen voi muuttaa elämänsä kurssin parempaan ja terveempään suuntaan.

Itselleni ei ole itsestäänselvyys heittää keskellä päivää pitkäkseen ja telkkarin ääreen. Luterilaisella työnetiikalla marinoitu mieleni ei vielä viisi vuotta sitten olisi taipunut ollenkaan sellaiseen - ehtii sitä yösydännä maata, tai viimeistään haudassa. Mutta, olen opettelemalla opetellut välillä hölläämään, rauhoittumaan aina kun siihen on tilaisuus. Tosin viime aikoina myös pakon sanelemista syistä, kun ruumiinvaivat eivät anna tehdä paljoa kerrallaan.

Tämän päivän kipupiikki osui - kuinkas muutenkaan - kauppareissuun. Apteekkiasiat vielä hoituivat, siellä kun oli istuimet reseptitavaraa jonottaville. Kaupan lihahyllyille päästyäni tuntui jo lonkanseutu olevan kypsää kauraa. Keräsin tärkeimmät ostokset ripeästi koriin, ennen kuin oli pakko lähteä köynnöstämään kohti kassajonoa. Juomahyllyt olisin halunnut tutkia tarkemmin, sillä ne ovat tässä lähikaupassa kiitettävän monipuoliset. Koukin ohikulkiessani vain pari tölkkiä vissyä ja saunailtojeni pahetta, inkivääriolutta. 

Nyt siis lepäilen ja odottelen lonkkapirulaisen rauhoittumista. Tämän päivän listalla olisi vielä kylppärin pesu. Vaikka olen tällä hetkellä päivät kotona, kalenterissa vain muutamia pakollisia menoja, kaipaan elämääni väljää suunnitelmaa, ohjelmaa, rakennetta. Nimenomaan väljää, ei mitään minuuttiaikataulua. Olen ohjelmoinut pääkoppani siihen, että jokaiseen päivään kuuluu yksi "have to do"- juttu ja sen palkkiona yksi mukava asia. Tänään "have to do" on kylpyhuoneen kaakelien jynssäys lattiasta kattoon. Päättyköön päivä sitten lämpimään suihkuun puhtaanraikkaassa pesutilassa ja päälle kylmä sitruunavissy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...