Keski-ikäinen pikkumökin muija tässä susirajalta, hei. Omaa ja puoliskoni elämää ilostuttaa lauma kanoja, kolme kissaa, kaksi koiraa sekä maanmainiot suomenhevoset Ämmä, Juippi ja Pentunen. Ympärillä on metsää, avaraa peltomaisemaa, koivikon takana kimaltavaa järven selkää ja luonnon rauhaa. Siis kaikki mitä tarvitsen.
Ajattelin kirjoittaa tänne asioita elämästäni, koska:
Öööö...
Ei, en voi sanoa että pidän kirjoittamisesta. Päinvastoin - opin sitä inhoamaan entisessä elämässäni, jossa annoin paperinpyörittelylle kaikkeni ja paloin loppuun. Kun alkushokista tokenin, heitin nuotioon hyllystäni kaikki kirjat ja kansiot ja nostin näppiksen komeroon pölyyntymään. No, ei se siellä pitkään joutanut olemaan, mutta mitään ajatuksen kanssa sommiteltua tekstiä en ole jaksanut tuottaa viimeiseen vuosikymmeneen.
Mutta ehkä kirjoittamiselle jokin terapeuttinen tarve on, varsinkin kun kamppailen kroonisten kipujeni kanssa ja yritän löytää keinot selvitä arjesta, joka on kuitenkin fyysisesti astetta rankempaa kuin elämä kaupungin kivikuutiossa. Sinne en halua takaisin ennen kuin väkisin vievät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti