Kynttilävartiossa

 Päivä päivältä on Forecan sääennuste hinannut yölämpötiloja yhä alemmas. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oltaisiin enää 3 astetta plussalla, jos ennuste paikkansa pitää. Ja miksi ei pitäisi, kovin on viileäksi iltaa kohden kelin vetänyt. Tihkusade on lakannut ja taivas poutaantunut. 

 

Sytytin jo päivällä pari öljykynttilää palamaan kurkkupurkeissaan kasvihuoneeseen. Ulkolämmöt olivat tuolloin +6 astetta ja kasvihuoneen mittari näytti +11. Aurinko ei koko maanantaipäivänä pilkahdellut esiin, eikä antanut apuja huoneen lämmittämiseen. 

Illan suussa mittarin lukemat olivat pudonneet +9 asteeseen, joten lisäsin vielä yhden kynttilän palamaan. Kurpitsan taimet kannoin suosiolla sisälle tupaan. 

Viimeinen käynti ennen nukkumaan menoa kertoi, että lämpöä oli kasvarissa enää +7 astetta. Peittelin kurkut ja melonit kaksinkertaisella harsolla ja toivoin parasta.

 

Aamulla riensin palelevin sormin ja hengitys höyryten tarkastamaan tilanteen. Harsojen alla näytti hyvältä ja "elohopea" oli noussut takaisin +11 asteeseen.

Ja sitten paistoikin jo aurinko. Taidettiin yöstä selvitä!

Oman maan satoa

 Välillä on ollut koleita päiviä, jolloin tuntuu, että kesän tulo seisahtuu tykkänään. Myös omat mielialat laskevat pitkiä kalsareita jalkaan etsiessä ja alkaa niin sanotusti kehtuuttaa kaikenlainen tekeminen. Mutta heti kun aurinko pääsee pilvien väistyessä esiin, fiilikset nousevat samaa tahtia kuin lämpötila kasvihuoneissa. Muutamaksi yöksi on luvattu vielä viileää, sitten pitäisi taas lämmetä: voisiko olla että takatalven uhkasta selvittiin säikähdyksellä? Olen varannut sähköttömään kasvariin öljykynttilöitä peltipönttöihin, jotka laitan yöksi palamaan, jos halla uhkaa. En tiedä auttavatko ne mitään, mutta muutakaan keinoa en keksi.

Toistaiseksi kasvihuoneissa näyttää hyvältä (jos sotkuisuutta ei lasketa). Basilikat ja melonit, jotka ovat kaikken arimpia kylmälle, eivät näytä saaneet lämpötilan laskusta mitään vaurioita. Tomaatit kukkivat ja Yelorita nopeimpana tekee jo raakileita. Myös Lemon Apple-kurkussa on pian satoa tulossa. Jotain on päästy toki jo maistelemaankin. Ensimmäiset oman maan sadosta kootut salaatit on nautittu hartaasti kuin parhaatkin gourmet-herkut. Muutama pieni parsan varsi pääsee pekonin kanssa pannulle tänään.

Viimeisetkin kylvökset ovat itäneet ja odottelevat sään lämpenemistä, toistaiseksi vielä kasvihuoneen suojissa. Pitkä kurkku ja avokurkku pääsivät omille kasvupaikoilleen. Myskikurpitsan, jättikurpitsan ja kesäkurpitsan taimet näyttävät elinvoimaisilta, mutta spagettikurpitsan ruukussa on pelottavan hiljaista. Viime vuonnakaan en saanut yhtään spagettia pysymään hengissä.

 

Kasvimaalla valkosipulit kasvavat rehevinä. Vain pari kynttä näyttää menehtyneen talven aikana. Perunat ja sipulit on istutettu kokonaan, lanttuakin laitoin pienen pätkän. Lanttu on ollut vähän sellainen kasvi, että innoissani sitä kylvän, mutta jos eivät etanat syö sitä jo peltoon, niin vähintäänkin se jää kellariin nahistumaan. 

Viimeiseksi katoin kurpitsoille kaksi kohopenkkiä mustalla mansikkamuovilla, odottelemaan istutushetkeä. Kurpitsapenkkien viereen varasin tilaa maissille, mikäli onnistun saamaan valmiita taimia. Omaa taimikasvatusta joskus kokeilin, mutta itävyys oli aivan pyllystä ja taimia myös kuoli varhaisessa vaiheessa paljon. Ehkä maississa näkyy juuri se ero, mikä on ns. harrastajasiementen ja ammattikäyttöön tarkoitettujen siementen välillä. Lajikevalinta, siementen käsittely jne.

Pihapiirin kukkapenkit alkavat olla paria lajiketta vaille valmiit. Sinipallo-ohdake ja palavarakkaus antavat edelleen odottaa itseään. Molemmat ovat lopultakin itäneet (palavarakkaus 3 pienen pientä tainta), mutta eivät ne ole vielä lähellekään valmiita siirtymään ulkoruokintaan säiden armoille.

On myönnettävä, ettei näistä istutusalueista tullut lainkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaiset. Entisestä, koiran piloille kaivamasta penkistä alkoi nousta eloon jääneitä perennan alkuja, joten pakkohan ne oli siirtää sieltä turvaan! Nyt uusiin penkkeihin on ripoteltu ekstrana syysleimua, särkynyttä sydäntä, varjoliljaa, malvaa ja joitain piippoja, joita en tässä vaiheessa edes tunnista. Lopputulos on arvoitus, joka ratkennee kesällä.

Heleää Helluntaita, heilalla tai ilman!

Kevät etenee, ja niin minäkin

 Viikkoraportointi on jäänyt tekemättä, koska on vaan ollut ihan liian paljon meneillään kaikkea. Omien voimien ja jaksamisen rajoissa olen yrittänyt tehdä, sillä periaatteella että yöunista ei tingitä eikä kipukynnystä nosteta yhtään. Puutarhuroinnissa asiat ovatkin aika hyvällä mallilla, mutta muilla elämänalueilla meinaa stressiä pukata. Jatkuvasti joudun muistuttamaan itselleni, että elämä kyllä rullaa eteenpäin, vaikka en onnistuisikaan joka asiassa ihan niin justiinsa. Lisäksi Blogger-tiimiltä tuli viesti, että yksi julkaisuni rikkoo niitä surullisenkuuluisia yhteisönormeja ja on poistettu. Se palautettiin myöhemmin, mutta kieltämättä meni maku koko Bloggeriin vähäksi aikaa.

Joka tapauksessa parina viime viikkona voi listata tiluksilla tapahtuneen seuraavaa: tomaatit, paprikat ja melonit on istutettu kasvihuoneeseen. Loput esikasvatettavat, eli kurkut ja kurpitsat on kylvetty. Kukkasipulit pääsivät maahan, tosin sillä huomiolla, ettei esikasvatuksessa ollut tapahtunut juuri mitään. Ainoastaan ixiat olivat kasvattaneet  heinämäistä lehden alkua ruukuissaan. Tulen luultavasti kitkemään ne vielä moneen kertaan rikkaruohoina pois. Gladioluksissa oli vain pientä itua sipulin kärjissä, freesioissa ei sitäkään. Pihamaan ainoat kukkijat ovat nämä siniset...ööö mitäs nämä nyt ovatkaan?

Sinipallo-ohdakkeen siemenkylvöt ovat viimein itäneet, ja muutama sirkkalehti pilkistää mullasta. Kurjenkelloissa ja palavassa rakkaudessa ei näy elonmerkkejä. Pahus! Hieman liikaa pituutta virahtaneet harjaneilikan ja korallikeijunkukan taimet istutin ulos, kävi miten kävi. Kovin haaleilta ja heiveröisiltä ne vielä näyttävät. Ryhmäsamettikukan alut taas ovat juroneet todella pitkään, mutta jospa lämpöaalto saisi viimein kasvun vauhtiin. Jaloangervon alut näyttävät lopultakin elinvoimaisilta pitkän kylmyydessä kärvistelyn jälkeen.

Seinänvierustan tasoitusprojekti on lähes valmis, ja yrttipenkki alkaa muotoutua. Työpaikalta saamani taimet eivät tosin riitä alkuunkaan, vaan istutettavaa pitää keksiä jostain lisää. Olen ajatellut kerätä tuohon penkkiin monivuotisia, mutta luultavasti nyt on pakko laittaa sekaan myös jotain nopeaa, yksivuotista, että saadaan istutusala täyteen. Kehäkukkaa, ruiskaunokkia ja muita kesäkukkia kenties? Kissat katselevat jo paljasta multapintaa sillä silmällä, että tuohonpa olisi hyvä kaivaa valtava monttu ja vääntää tortut. Yritän peittää taimivälejä liuskakivillä, sitä mukaa kun niitä tontilta löytyy. Kiveähän täällä piisaa, mutta kun ovat enimmäkseen minun makuuni väärän mallisia.

Peruna on istutettu. En muista, milloin olisi pottu ollut maassa näin varhain, toukokuun puolivälissä. Monesti tähän aikaan on vielä satanut lunta. Kunpa nyt säästyttäisiin takatalvelta. Pitäisikö sanoa, että nyt on "etukesä", kuten työkaveri  eilen hikeä pyyhkiessään tuumaili.

Mutta katsellaanpa viljelyksiä tarkemmin. Olen ollut aina tosi huono laittamaan istutuksilleni kunnollisia merkkitikkuja, ja sitten olen myöhemmin ihmetellyt, mikähän piippa tuostakin nousee. Nyt yritän kirjata istutukseni ylös edes tänne blogiin. 

 

Kasvihuoneessa on ensinnäkin yhdeksää eri sorttia tomaattia.

 'Indigo Rose' kirsikkatomaatti on "maailman tummin tomaatti", ja sen pitäisi menestyä erinomaisesti harrastajaviljelyssä. Indigon taimet ovat itse esikasvattamiani.

'Tigerella' on keskikokoinen punakeltajuovikas tomaatti. Myös Tigerella on oma kasvattini.

Kolmas omista taimista istutettu lajike on 'Tumbler' kirsikkatomaatti, jota laitoin kaksi kappaletta kahdeksan litran ruukkuun. Jännä nähdä, miten se käyttäytyy lattiatasossa, amppelissahan sitä normaalisti kasvatetaan. 

Loput taimista olenkin tuonut työpaikalta. En voi mitenkään ylpeillä omien taimieni laadulla, sillä ainakin tässä vaiheessa ero on todella selvä ammattimaisissa oloissa kasvaneilla ja asuinhuoneessa virahtaneilla tomaatinaluilla. Suurinpiirtein samoihin aikoihin istutettuja ovat molemmat, mutta pro-taimet ovat huomattavasti jämäkämpiä, ja osa niistä kukkiikin jo.

'Yelorita' on keltainen, erittäin makeaksi kehuttu kirsikkatomaatti. 

'Strabena', eli mansikkatomaatti on punainen, pitkulaisenpyöreä ja satoisa lajike. Nimi mansikkatomaatti viitannee enemmän tomaatin muotoon kuin makuun, vaikka yksi makutestien suosikeista pitäisi tämänkin olla.

'Zebrino'- koktailtomaatti on toinen juovikkaista lajikkeista, mutta Tigerellasta poiketen se ilmeisesti on kypsänäkin vihreäraitainen, vai onko?

'Yellow Pear' on nimensä mukaan keltainen päärynätomaatti, vanha suosittu runkotomaattilajike.

'Adorion' on punainen kirsikkatomaatti, joka tekee kauniin "kalanruotomaisen" tertun.

Ainahan kasvihuoneessa pitää olla yksi ns. perustompsukin, eli kaupan vihannestiskistä tuttu 'Encore' pääsi tomaattilaatikon viimeiselle istutuspaikalle. 

Paprikaa istutin neljä kappaletta, kaksi "Lidlin paprikaa" ja kaksi 'California Wonderia', joiden huonoa itävyyttä tuskailin keväällä. Californian taimet ovat tällä hetkellä päätä lyhyempiä kuin nopeammin itäneet toverinsa, saa nähdä kirivätkö missä vaiheessa etumatkan kiinni.

Koska kurkkuhuone on vielä esikasvatuskäytössä, istutin tomaattihuoneeseen myös muutaman varhaisen kurkun. Lajike on 'Lemon Apple', eli kyseessä on keltainen, pyöreä avomaankurkku, jonka maun sanotaan muistuttavan vesimelonia. Lemon on tavallista avomaankurkkua hillitympi kasvutavaltaan, joten saatanpa laittaa muutaman vielä kokeeksi amppeliin roikkumaan.

Kasvihuoneen keskellä, omissa altakasteluruukuissaan asustaa hunajameloni ja vesimeloni. Näiden kasvatuksesta ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta kuulopuheiden perustella melko vaikeita ja vaateliaita tuntuvat olevan. Kokeillaan nyt, eipä tuo ota jos ei annakaan. Vihanneslaatikoihin laitoin kasvamaan maistiaisiksi muutaman viinisuolaheinän, babypinaatin, lehtikaalin ja tammenlehtisalaatin, valmiista taimista.

Helatorstain helteessä väänsin hiki päässä perunoita maahan. Perunaa tuli aikaisempaa vähemmän; siemeniä oli vajaat kolme kiloa. Lajikkeina ovat 'Annabelle', 'Violet Queen' ja oman sadon viimevuotisia sekalaisia. Yritin valita muodon perusteella puikulaa, mutta saattoi siinä olla muutakin.

Keltasipulin sain niinikään istutettua sekä kymmenisen metriä porkkanaa. Sitten loppui kunto, ja maan kääntäminen täytyi jättää toiseen kertaan. Vaikka kasvimaa myllättiin keväällä jyrsimellä, kylvömuokkauksen tein ihan talikolla. Riveistä ei tullut lähellekään suoria ja säännöllisiä, sillä ihan käsivaralta niitä vetelin. Jossain oli pakko oikaista, että homma valmistuisi.

Talikoimisen sijaan siirryin traktorihommiin ja muokkasin uudistettavan laidunlohkon kylvökuntoon. Kun sataisi vähän, niin pääsisi heittelemään siementä maahan.

Ikuisuusprojekti alulle

 Siitä saakka, kun muutin tälle paikalle, on joka kesä ollut meininki madaltaa ja tasoittaa talon eteläsivun heinämättäät ja multaröykkiöt. Mutta yhtä monesti homma on jäänyt muiden, kiireellisempien projektien jalkoihin. Tällä viikolla vihdoin tartuin lapioon ja aloitin maan perkaamisen. Kuten kuvasta näkyy, seinustalle on vuosien saatossa kasaantunut ylimääräistä maa-ainesta niin, että talon kivijalka näyttää uponneen syvälle kumpareen sisään. Seinää vasten on kesäisin rehottanut korkea nokkos-pujo-juolaheinäviidakko, ja siellä seassa sinnitellyt muutama onneton akileija. Maan epätasaisuuden takia ruohonleikkurilla ei ole päässyt kunnolla siistimään mansikkamaan ja talon seinän välistä aluetta, joten yleisilme pihan tältäkin kulmalta on jäänyt varsin epäsiistiksi. 

Plääni on nyt se, että aluksi kaivan maata pois kivijalan juuresta noin puolen metrin syvyisen ja vajaan metrin leveän kaistaleen. Sitten laitan pohjalle suodatinkankaan,  levitän sokkelin viereen kerroksen hiekkaa ja vähän loitommas seinästä teen yrttipenkin. Penkin voisin ympäröidä litteillä kivillä, joita olen vähän sitä silmällä pitäen jemmannut talteen. Tämä seinusta on koko pihapiirin lämpimin ja aurinkoisin paikka, ja siksi siinä toivoisi kasvavan muutakin kuin rikkakasveja. 

Mullan alta on noussut juurakoiden lisäksi ihan uskomaton määrää roinaa: lasinsirpaleita, pullonkorkkeja, nauloja, posliinin ja kukkaruukun palasia ja yhdet kokonaiset lehmän kettinkiriimut. Muistoja siltä ajalta, kun jätteet oli tapana haudata vaan jonnekin pihan perälle, tai tässä tapauksessa nakata mökin seiniviereen.

Aloitin hommat alkuviikosta ja nyt olen edennyt seinän viimeiseen kolmannekseen, jossa ylimääräistä maata on kaikkein eniten. Toiveena oli saada urakka tänä viikonloppuna valmiiksi, mutta tuonnemmaksi taitaa valmistuminen jäädä pahentuneen iskiaskivun takia. Jouduin olemaan päivän töistäkin poissa, kun en kärsi olla seisaallaan kipuaallon iskiessä yhtään. Mutta auringossa jakkaralla istuen, kahvimuki kädessä voi aina suunnitella ja visioida - ainakin sen hetken kun särkylääke helpottaa oloa.

Ajattelin istuttaa yrttipenkin oikeaan laitaan  maustekasveja, kuten rosmariinia, laventelia, ruohosipulia, venäjänrakuunaa, minttua, timjamia ja salviaa. Hyvällä tuurilla saan jotain niistä talvehtimaan, kunhan muistan syksyllä peitellä penkin kunnolla. Vasempaan päähän kylvän kamomillaa ja kesäkukkia valmiista seoksesta. Palotikkaille sopisi roikkumaan vaikka mansikka- tai tomaattiamppeleita.

 

Kipua uhmaten hinauduin myös kasvihuoneelle sahan ja ruuvinvääntimen kanssa. Istutuslaatikot jäivät viimeksi vaiheeseen, joten yritin rakennella ne nyt valmiiksi. Pari lautaa jäi vielä uupumaan, kun alaselkä ilmoitti, että nyt muuten riittää hommat tältä päivältä. Eli sen puoleen  joutaisin vaikka vapun viettoon, mutta  mehän ollaan tällaisia tylsimyksiä, ettei tietenkään mitään juhlita.

Takaisin pihaan kontatessani kurkistin myös perennapenkkiin hallasuojien alle; siellähän näyttää jaloangervo olevan vielä hengissä, niin punaisena ja karvaisen pörröisenä. Great! 

Näiden kuvien myötä toivon niille jotka juhlivat: Hyvää ja Railakasta Vappua! Ja itselleni terveempää huomista!

Armollista menoa

 Olen yrittänyt päihittää kroonista väsytystäni päikkäreillä ja hiljentämällä tahtia kotona. Kun heti töistä päästyäni otan tunnin, puolentoista tirsat ja virvoittelen itseni siitä kahvilla hereille, loppuillan jaksan puuhastella jotain pientä. Lämpimän keväisen viikon ansiosta routa on sulanut niin, että maata pystyy jo kääntämään. Viime viikonloppuna auringon lämmittämälle paikalle valmistui ensimmäinen istutusalue. Isäntä avitti traktorilla kuorimalla nurmikon ja pintamaan pois. Vähän kerrassaan lapiolla tönkimällä sain tehtyä kukkapenkin mallisen, noin parikymmentä senttiä syvän poteron. Pohjalle laitoin maisemointikankaan ja päälle ajoin useita kottikärryllisiä palanutta hevosenlantakompostia. Pinnalle kerros kasvuturvetta ja puutarhamultaa - ja se on siinä.

 

En voinut välttää houkutusta upottaa penkkiin jo muutamia liljan mukuloita sekä jaloangervon juurakot, jotka olivat alkaneet versoa pussissa. Teinköhän virheen - onko liian aikaista? 

Toinen, ison pihakiven ympärille rakentuva penkkikin on tekeillä. Kokonaan en sitä valmiiksi saa ennenkuin niittokone on siirretty vierestä kauemmaksi. Meillä on pihamaalla siellä täällä työkoneita, joille toivoisin keksiväni paremman säilytyspaikan. Vaikka pihapiiri on lähemmäs hehtaarin kokoinen, sittenkin tuntuu että tilanahtaus vaivaa. Tai ainakaan kaikkea kalustoa ei saa sijoiteltua niin, että olisivat poissa silmistä.

 

Myös hyötykasviosastolla on tapahtunut edistymistä. Kuskattiin mönkkärillä ensimmäinen istutuslaatikko kasvimaalle ja aseteltiin se paikoilleen. Pohjalle tuli vanhaa kattopeltiä tukehduttamaan maasta puskevat rönsyleinikit ja muut ilkimykset. Laatikko sai täytteekseen lantakompostia ja turvetta. Niinkuin aina, suunnitelmat elävät, ja olen alkanut miettiä uudemman kerran, mitä laatikkoon kannattaisi istuttaa. Alkuperäisen viljelykaavion mukaan ekaan lootaan tulisi kurpitsaa ja avomaankurkkua. Mutta toisaalta, olisiko järkevämpää varata "rikkakasviton" kasvupohja herkemmille kasveille? Kurpitsat kuitenkin nopeakasvuisina kamppailevat aika vahvasti rikkoja vastaan avopenkeissäkin. Kurkut taas menestyvät, ehkä jopa paremmin, kasvihuoneen suojissa kuin tuulisella pellolla.

Toisen avomaan kasvatuslavan rakentaminen on enää aloittamista vaille valmis. Kolmaskin lava vielä jonon jatkoksi mahtuisi, mutta katsotaanhan nyt. Myös kasvihuoneeseen valmistui ensimmäinen uusi viljelylaatikko. Se on mitoitettu kuudelle tomaatille. Samanlaiset laatikot on tulossa myös kahdelle muulle seinustalle, ja keskelle tarvitaan tilaa ruukkuriville. Kooltaan huone on vain 6 -7 neliötä, ja sisään pitäisi mahduttaa vielä paprikat, melonit ja osa kurkuista. Ahdasta luvassa!

Loppuosa kasvimaasta muokattiin jyrsimellä. Pinta kaipaa vielä kuorman lantaa, uuden muokkauksen ja rikkaruohojen poiston. Se, että kasvimaan laittoon on päässyt näinkin aikaisin, on harvinaista. En muista milloin viimeksi pelto olisi ollut sula ja riittävän kuivahtanut jo huhtikuun puolella. Koko loppuviikoksi toki on luvassa lumi- ja räntäsateita, joten vähän takapakkia ulkohommiin tulee. 

Helpottaa kuitenkin kevättöiden ruuhkautumista, että kasvimaa on periaatteessa istutusvalmiudessa jo nyt. Yleensä kaikki mahdolliset hommat kasaantuvat toukokuussa yhdelle ja samalle viikonlopulle, tai korkeintaan kahdelle. Siinä sitten yrität samaan aikaan kääntää kasvimaata, kitkeä rikkoja, istuttaa, muokata heinäpalstaa, kylvää siementä, korjata laitumen aitoja, tyhjentää lantalaa...jne. jne.

Sipulikasvit ovat talvehtineet ja oikovat varsiaan maan pinnalle. Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa avomaalla ja kasvihuoneessa myös pillisipulit ovat kiinansipulien lisäksi hengissä. Istukkaita olen varannut pikkupussit tavallista ruokasipulia sekä punasipulia, istutettavaksi sitten kun niiden aika koittaa. Persiljat, joista ehdin jo kasvihuoneen talvehtijoina iloita, ovat sen sijaan mädäntyneet. Varhaiskylvöistä rucolat ehtivät itämään ensimmäisinä. Tuoksuherneen ja samettikukan taimet ovat siirtyneet sisätiloista kasvihuoneeseen kukkasipuleiden kaveriksi. Ainakin vielä ne ovat hengissä, vaikka pikkupakkasia on öisin pitänyt.

Harmaja on sää ja väritön vielä luonto näillä korkeuksilla, kuten kuvistakin näkee, mutta hiljaa hyvä tulee tästäkin keväästä.

Kevätväsy

 Varoitus: pää on sumea, sormet jumittavat näppäimillä, saan aikaan vain lyhyitä irrallisia lauseita. Blogimaailmaan en ole jaksanut paneutua ainakaan viikkoon.

Ensimmäisenä kelaan aina työpäivän päättyessä, onko tänään enää mitään pakollista. Jos ei ole, niin pikainen välipala ja punkkaan pitkäkseen. Hevoset ovat viettäneet muutamia yönseutuja tarhassa, niin olen saanut lomaa tallihommista. Tarha on tuossa ihan talon kulmalla, joten heinät ja vedet voi käydä heittämässä vaikka kalsarisillaan.

Maaliskuu oli töissä vielä suht löysää, mutta huhtikuun edetessä työmäärä on lisääntynyt. Pitkiltä tuntuvia päiviä, toistuvia liikkeitä hankalissa asennoissa, kuumaa ja kosteaa kuin tropiikissa. Sellaista puutarhatyö on, ja silti siitä tykkään. Kivut ovat pysyneet vielä hallinnassa, mutta särkylääkettä menee päivittäin,  mikä varmaan osaltaan lisää väsymystä. Allergiaoireet ovat ihme kyllä tänä keväänä loistaneet poissaolollaan, joten ilman antihistamiinia olen pärjännyt. 

Jotain pieniä hommeleita olen saanut kotonakin eteenpäin. Tein kasvihuoneeseen varhaiskylvöt baby leaf -salaattia, rucolaa ja vuonankaalia. Hairahduin Lidlin kukkasipulihyllyille, ja ostin lisää miekkaliljaa, freesiaa, ixiaa ja jaloangervoa. Sipulit on upotettu multiin tallin valjashuoneeseen odottelemaan ulospääsyä. Maa on vielä jäässä, joten kukkapenkin tekoon en ole vielä voinut ryhtyä. 

Yhden juhannusruusupuskan siistin sekä raivasin lintujen syöttöpaikan pois. Loput jyvät heittelin maahan, mistä keltarinnat näkyivät nokkivat ne suihinsa. Mustarastaat lurittavat ja tekevät monenlaisia ääniä. Yhtenä iltana joku niistä nähtävästi yritti matkia kuovia. Esityksen päätteeksi se kuitenkin päästi rastasmaisen räkätyksen, kuin nauraakseen itsekin hauskalle pilalleen. Mustarastas on hassu lintu, suosikkilintuni.

Viikonloppuna vaihdettiin äidin kanssa kesärenkaat molempien autoihin. Äiti lupasi tulla jonain päivänä kaveriksi haravoimaan pihamaata.

Pääsiäinen, ilman juhlallisuuksia kylläkin

 Täällä on saatu nautiskella pidennetystä viikonlopusta, vieläpä hetkittäin ihan hienossa säässä. Kevät on edistynyt pitkin harppauksin ja sulat läikät pihamaalla laajenevat. Pääsiäistä me ei osata sen erityisemmin viettää, vaan ihan normaalisti on viikonvaihteen ajan puuhasteltu. Mämmiä tai muitakaan pääsiäisherkkuja ei kumpikaan kaipaa, eikä kyläily näin korona-aikaan kuulu myöskään pääsiäisen viettoomme.

Perjantaina pidettiin jokakeväinen puunkaatopäivä. Saunan taustaa varjostanut koivu, jalava ja iso kuusi saivat lähteä. Kuusi olisi joutanut nurin jo ajat sitten, sillä sen oksat röhnöttivät ikävästi saunan katon päällä ja luulenpa että se on osasyyllinen myös saunan piisin hapertumiseen. Piippu on ollut korjauslistalla pitkään, mutta tänä kesänä siihen vasta päästään käsiksi, kun puut on raivattu tieltä. Kuusi on ihan kokolias, ja siitä saisi varmasti sahattua ison pinkan lautoja, mikäli olisi kalustoa, millä viedä tukit sahalle. Traktoreita meillä on parikin, mutta ei niihin käypää peräkärryä.

 

Lauantaina saatiin kyllä helpotusta toisenlaiseen konepuutteeseen. Lähdettiin pikaisesti käymään Kainuun puolella Tori.fi -ostoksilla, hakemassa meille käytetty mönkkäri. Isäntä sitä erityisesti himoitsi pieniin polttopuiden ym. ajoihin paikoissa, mihin traktorilla ei mahdu, mutta toivon, että vehkeestä on apua myös puutarhatöissä. Multaa, vettä, kompostia, lantaa, heiniä, kiviä, tiiliä ja vaikka mitä olen vuosikaudet kuskannut paikasta toiseen lihasvoimin ja kottikärryillä, ja sen valitettavasti tuntee jo kropassa. 

Pääsiäissunnuntaina ajeltiin hevosilla. Tai Pennulla ei kuitenkaan ajettu kärryillä vielä. Sen ajo-opetus on edennyt pikkuhiljaa niin, että ohjasajo sujuu jo melko mukavasti: varsa kääntyy ja pysähtyy pyynnöstä, ja liikkuu eteenpäin, vaikkakin vähän jännittyneesti.  Kärryjä ei siis ole vielä laitettu perään, sillä se pelkää niitä. Miten osaavatkin olla veljekset näin täydellisen eri puusta veistettyjä! Juippi on rohkea, reipas ja peloton kaveri, jonka kanssa kaikki uuden opettelu on sujunut mutkattomasti. Pennussa taas riittää haastetta kaksin verroin. Se on ensimmäinen varsa, jota olen hevosurani aikana joutunut erityisesti siedättämään ihan jokapäiväisiin hoitotoimiin. Yleensä loimitukset, talutukset, valjastukset ja kärryihin totutukset ovat onnistuneet ilman sen suurempaa draamaa, mutta ei tämän varsan kohdalla. Sen kanssa on maltettava edetä tosi pienin askelin.

 

Puutarhaostoksillakin tuli sen verran käytyä, että sain kaipaamani siemenperunat. Maalis-huhtikuun vaihde on paras hetki ne hankkia, etteivät potut ehtisi itämään liian varhain kaupan lämpimissä tiloissa. Viimekesäinen perunasato kasvoi omista siemenistä, eikä ollut laadultaan hääppöinen. Ruttoisia, rupisia ja etanan syömiä oli suurin osa syksyllä talteen saaduista mukuloista. Lajikkeetkin olivat edellistalven aikana varastossa sekoittuneet niin, että samaan penkkiin tuli istutettua sikin sokin varhaisempaa ja myöhäisempää lajiketta. Nyt otin kokeiluun pienet pussit Annabelleä ja Violet Queenia. Molemmat ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia. Annabelle on soikea, keskikokoinen, kiinteäksi ja erittäin hyvänmakuiseksi kehuttu lajike, jonka pystyy istuttamaan varhain keväällä. Violet Queen taas on pieni, muodoltaan puikulaperunaa muistuttava "terveysperuna", joka sisältää runsaasti antioksidantteja. Se on väriltään nimensä mukaisesti voimakkaan violetti.

Eihän kahdesta siemenkilosta kovin kummoista satoa saa, mutta peruna-alaa on ollut tarkoituskin pienentää. Yleensä keväisin on saanut kantaa kellarista ulos saavitolkulla piloille itäneitä perunoita, kun niitä ei ole ehditty talven aikana syömään. Meillä ei kahden hengen taloudessa perunan kulutus valtavan suurta ole, varsinkin kun itse suosin paljon muita kasviksia lisukkeena. Toki kanoille tulee hukkaperunaa jonkin verran keitettyä, mutta eivät nekään määräänsä enempää sitä kuluta, silloin tällöin herkkuna vain.

Myös yksi pussi ruostekukan, 'crocosmia mixed', sipuleita tuli ostettua, kun ajattelin että ne sopisivat hyvin kelta-oranssiin penkkiin tarhapiiskujen, palavanrakkauden ja samettikukkien kaveriksi. Istutussuunnitelma näet elää koko ajan, sillä kylvämäni korallikeijunkukat eivät näytä itävän tänäkään vuonna. 

 

Tänään, toisena pääsiäispäivänä ei ulkona enää olekaan kovin keväistä. Räntää tai mitä lie moskaa sataa navakan tuulen saattelemana. Sisälläkin on niin hämärää, että kasvivaloja täytynee pitää päällä läpi päivän. Taimipöydällä tunnelma tiivistyy, sillä olen koulinut paprikat ja tomaatit isompiin ruukkuihin. Basilikat ovat nätillä pikkutaimella ja kesäleimutkin nousemassa. Tuoksuherne kurottelee ohuin lonkeroin kohti yläilmoja, ja eilen putkahtivat esiin ensimmäiset samettikukat. Olin jostain syystä merkinnyt kylvökalenteriin hunajamelonin jo maaliskuulle, mutta taidan siirtää sen suosiolla tuota tuonnemmaksi. Ikkunoiden eteen ei juuri enempää purnukoita mahdu, ja pelkään että taimet ehtivät valon puutteessa virua aivan onnettomiksi ruipeloiksi.