Niin se vaan maaliskuu lähenee uhkaavaa vauhtia, ja samalla töiden alkaminen. Nyt pitää nauttia täysillä näistä hitaista arkiaamuista, kun vielä voi. Ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen niitä ei juuri ole luvassa. Eipä silti, ihan mukava työtkin on aloittaa, kaipaan jo kovasti mullan tuoksuun.
Aamut ovat jatkuneet sen verran, että kasilta alkaa olla valoisaa. Ei tee enää mieli mennä hevosten ruokinnan ja oman aamupalan jälkeen takaisin petiin torkahtelemaan, niinkuin pimeimpänä talviaikana. On siis hyvä sauma puuhastella jotain pieniä sisäjuttuja, ennen kuin toppaa ulkovaatteet päälle ja lähtee tallihommiin. Siistimistä ja järjestelyähän tässä huushollissa piisaa.
Tänään otin urakaksi kammarin pölyjen pyyhkimisen sekä kirjoituspöydän ja hyllyjen järjestelyn. Kirjoituspöydän laatikko pursui paperia, lippusta ja lappusta, jotka tulee sinne vain tungettua "talteen". Sieltä siistiytyi iso nivaska maksettuja laskuja ja muuta sälää poltettavien koriin. Paljon sitä kertyykin paperiroskaa, vastahan kesällä saman siivouksen tein! En ole vielä oikein päässyt sinuiksi e-laskujen kanssa, unohdan ne maksaa, joten paperilasku on ikäänkuin välttämätön paha.
Pölykuorrutus hyllyjen päällä ja tasoilla oli melkoinen. Ei ihme, että välillä öisin yskittää, kun kissat hyppivät ja sitä tassuissaan pöllyttävät. Kirjahyllyistä läksi kierrätykseen pino sellaisia opuksia, joita en enää tarvitse. Lähinnä siis viimeiset, entiseen elämääni liittyvät tutkimusjulkaisut. Ei tosiaankaan kinosta enää postmodernit teoriat tahi työelämän murrokset.
Turhat karsimalla sain kuin sainkin mahtumaan kaikki loput kirjat ojennukseen. Minun kirjavalikoimani koostuu tällä hetkellä hevosia, muita kotieläimiä, puutarhaa, käsitöitä, valokuvausta, luontoa, terveydenhoitoa, maanviljelyä ja ylipäänsä maalaiselämää käsittelevistä tietokirjoista. Kaunokirjallisuudesta olen huolinut hyllyyn Kalle Päätaloa, Heikki Turusta, Antti Hyryä ja joitakin tuntemattomampien suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Näillä pärjään, jos lukemisen tarve iskee.
Näppäilin siinä siivouksen lomassa myös kuvia eri puolelta mökkiä. Useinhan on niin, että silmä turtuu omiin sotkuihin, eikä niitä kohta edes huomaa. Pienen mökin haasteena on säilytystilan puute vs. vuosien varrella kertynyt tavaranpaljous. Kuvia katsomalla on jotenkin helpompi hahmottaa törkyiset kohdat, ja tavarat jotka näyttävät olevan väärässä paikassa. Taulukin on vinossa, nyt sen huomaan. Roskat ja pöly ei onneksi hämäristä ja epätarkoista kuvista välity. Valokuvilla on tietty helppo myös huijata, rajaamalla sotkuisimmat kohdat pois. Ikäänkuin meillä olisi joka paikka järjestyksessä, tyhjät pahvilaatikot, lehtikasat ja kissojen lelut on vain tyrkätty kuvan ulkopuolelle. Mutta saa kai siitä tuntea mielihyvää, jos edes joku pieni kaistale kaaoksesta on järjestyksessä?
Pihalle mentyäni silmä osui talon seinustaan, jäi meinaan hiukan siivousmoodi päälle. Piti ihan pysähtyä katsomaan ja ymmärtämään mitä kaikkea talon ULKOSEINÄLLÄ sisäänkäynnin ympärillä roikkui. Kuvaa en ottanut, mutta siinä oli:
- puoliksi syöty jänis, pahvilaatikko, amppelikehikko, vasara, rikkinäinen sähköaidan veräjäkahva, tiskiharja, traktorin pultti, paalinarua. Seinän vieressä nökötti lumikasan alla vanha jääkaappi.
Että ihan vielä ei varmaan sisustuslehteen päästä...?
No kiitos vain, että kävit minun blogissani, niin tajusin lähteä katsomaan sinun blogiasi, joka onkin todella kivaa luettavaa!
VastaaPoistaHeh, kuistilla minullakin on huonekalujen ja ikkunoiden korjausverstas, kun ei muualla mahdu sitä tekemään, ja ulkoasu onkin sen mukainen :-D Ehkä johonkin karu elämä -tyyppiseen sisustuslehteen...?
Kuvista tosiaan muuten näkee kaikenlaista. Niin sisällä kuin ulkona. Vaikka ne olisivat siinä livenä ihan silmien edessä ne samat asiat, niin jännästi kuvasta asioita usein vasta hoksaakin.
Tsempit töiden alkuun!
Moi Saila, ja tervetuloa! Käydään vieraisilla, kun ehditään.
VastaaPoistaTuohan ois aivan mahtava idis, Karu Elämä -lifestylelehti! Esillä ihmisten järkyttävimmät kötöstykset,törkyisimmät miljööt ja homssuisimmat pukeutumistyylit...varmaan tulisi luettua, saisi vertaistukea :) :) Kukahan pistäisi lehden pystyyn?
Se puoliksi syöty jänis jäi kyllä nyt kaivelemaan 😃
VastaaPoistaIhan totta on tuo, mitä sanoit siitä kuinka silmä tottuu. Meilläkin on välillä ihan kummallisia välivarastointipaikkoja. Tyypillisin taitaa olla eteisessä kököttävä kissanhiekkasäkki. Se ei olevinaan mahdu mihinkään piiloon, joten se odottelee käyttöön pääsyä eteisen kaapin oven edessä. Jos tarvitsen kaapista jotain, siirrän hiekkasäkin syrjään, otan kaapista tarvitsemani -ja siirrän hiekkasäkin takaisin oven eteen, omalle paikalleen.
Pukeutumistyylistä saisin aikaan romaanin, voi jestas mitä tallimuotia ja pihaleleganssia täälläkin nähdään. Perilliset sanoo, että näytän joltain kodittomalta kassialmalta. Joskus ennen oli sivusto nimeltä Landelooks, siellä oli hyvää settiä.
Joo, tuota Landelooksia minäkin muistelen, se upposi kyllä omaan tyylitajuun!
PoistaJänis on isännän pyyntisaalista, josta on leikelty paloja kissain ja koirien ateriaksi. Kun ei viitsi loppuja laittaa jääkaappinkaan (ei mahdu), niin siinä seinällä se säilyy jäisenä seuraavaan syöntikertaan. Ihmisruoaksi tarkoitetut puput toki säilytetään ihan pakastimessa ;)
"Mutta saa kai siitä tuntea mielihyvää, jos edes joku pieni kaistale kaaoksesta on järjestyksessä?" Ehdottomasti saa! Ja ovienympäristöt jotenkin vetävät tavaroita puoleensa.. just ton ulko-oven ympäristön siivosin ja taas siinä on vaikka mitä käsittämätöntä.. (mm.hellanlevy, homeiset haalarit, jääkaapin alalaatikko, hiirenmällejä..jne)
VastaaPoista