Lahkeet lumessa, mieli keväässä

 Kirpeän kirkkaat talvipäivät vaihtuivat hetkessä lumipyryihin ja suojakeliin. Lumen määrä on kuluneena viikkona ainakin tuplaantunut, on sitä parhaimmillaan varmaan neljäkymmentä senttiä. Ja lisää on ennusteen mukaan luvassa. 

Meidän mökin aurauskalusto ei ole pysynyt perässä näin runsaassa lumentulossa, varsinkin kun suojasää tyhjensi myös katot lumikuormistaan. Jokaisen ulkorakennuksen oven edustoilla on riittänyt lapioimista. Vetinen, raskas lumi ei lennä lingon läpi, joten kulkuväylilläkin saa kahlata. Muutama vieraileva ajoneuvo on tarvinnut työntöapua, jotta on selvinnyt pihamaan pehmeimmistä kohdista pois.

Hevosella on uskaltauduttu viimein järven jäälle. Käytiin toki ensin poralla tarkastamassa jään paksuus; parikymmentä senttiä sitä oli. Lauhan kelin myötä jään päälle on jo noussut vettä, joten saa nähdä miten pitkään siellä pystyy liikkumaan.

Kevättä kohti kuitenkin mennä hurruutellaan. Puutarhakirjat ja siemenluettelot vetävät kovasti puoleensa, ja muutama siementilaus on tullut jo tehtyä. Viljelysuunnitelmatkin ovat hyvällä mallilla. Päätin, että kasvimaalle rakennetaan ensi kesäksi lavoja, sillä niistä olen lukenut niin paljon hyviä kokemuksia muilta puutarhaharrastajilta. Kasvimaa on savipitoista hiesua ja sisältää loppumattoman määrän kestorikkoja, joiden kurissa pitäminen tuntuu varsinkin loppukesästä toivottomalta. 

 Ajattelin istuttaa lavoihin herkimmät kasvit, sellaiset jotka tarvitsevat suojausta tai ovat suurimmassa vaarassa tukehtua rikkojen sekaan. Sekä tietenkin kurpitsat, jotka hyötyvät lavoihin kasatusta paksusta turvelantapatterista.

Peruna, porkkana, sipuli ja lanttu pärjäävät avopenkeissä niinkuin tähänkin asti. Perunaa ja porkkanaa joutuu multaamaan, joten avomaa on niille parempi vaihtoehto.

Minulla on ollut vähän samaa ongelmaa kuin muillakin kotitarveviljelyyn hurahtaneilla, eli kasvatettavien lajien määrä meinaa karata lapasesta. Yleensä käy niin, että osa kasveista jää heitteille ennemmin tai myöhemmin, kun aika ei riitä kaikkien hoitamiseen. Viime kesänä näin kävi aasialaisille keittiökasveille, joita uutuutena kokeilin. En ehtinyt torjumaan alkukevään tuholaisinvaasiota, joten kaaleista oli äkkiä pelkät rangat jäljellä.

Ei myöskään ole mielekästä viljellä sellaista, mitä ei sitten kuitenkaan omassa ruokapöydässä kulu. Punajuuri on ollut vähän kiikun kaakun sellainen juures, jota ei ehkä kannata meillä itse kasvattaa. Sitä tulee syötyä niin harvoin, hyvä jos jouluna rosollissa.

Niinpä annoin itselleni luvan valita ainoastaan 20 hyötykasvia, joiden viljelyyn ensi kesänä keskityn kunnolla. Tai no, sen verran fuskasin, että tomaatteja ja kurpitsoita tulee useita eri lajikkeita. Eli vanhoja tuttuja perusjuttuja plus uutena kokeiluna mangoldia ja kasvihuoneeseen hunajamelonia. Lisäksi kasvimaalle kuuluvat tietenkin kesäkukkaset. Valitsen sellaisia lajeja, joilla on tuhohyönteisiä torjuva vaikutus, tai jotka voi hyödyntää kuivattuina yrtteinä. Kamomillaa, kehäkukkaa, ruiskaunokkia, samettikukkaa ja sen sellaista. 

Sitten on vielä perennat. Entisten perennoiden elvyttämisen lisäksi haluttaisi kokeilla muutaman uuden monivuotisen kasvattamista siemenestä asti. Hankkijan siemenhyllyllä ihastuin palavanrakkauden, sinipallo-ohdakkeen ja kurjenkellon selkeisiin muotoihin ja väreihin. Kaikki kolme ovat ns. vanhanajan pihakasveja, jotka sopivat hyvin vanhan maalaismökin puutarhaan.

Koska möksässämme on melko pienet ikkunat ja vähän laskutilaa, yritän minimoida esikasvatusta vaativien kasvien määrän.Valintoja, valintoja nämäkin. Basilikan, hunajamelonin, tomaatit ja paprikat joudun kylvämään sisätiloihin. Kurkkujen ja kurpitsojen taimetuksen yritän lykätä niin pitkälle kevääseen, että ne pääsevät elämänsä alkuun kasvihuoneen suojissa vaikka pienen lisälämmityksen avulla. Valkosipulin laitoin maahan jo viime syksynä.

Kevätpuuhat alkavat näillä näkymin siis kasvilavojen rakentamisella. Materiaalina käytän puupölkkyjä, sellaisia joita näkee kuormalavojen pohjissa. Meillä on niitä jemmassa odottamassa ideaa sopivasta käyttötarkoituksesta, ja nyt sen keksaisin! Lavojen alle hyödynnän vanhat rikkinäiset matot, joita en ole raaskinut (laiskuuttani viitsinyt) viedä kaatopaikalle. Kehikkojen sisään paksu kerros lantalassa muhivaa hevosenkakka-olki-turve -pehkua ja päälle ostomultaa. Hyvin suunniteltu, eli puoliksi tehty!