sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Uudenvuodenodotuksia

 En ole koskaan uskonut uudenvuodenlupausten voimaan. Minun kohdallani kaikki sellainen, missä itselle asetetaan ehdoton pakko tai jyrkkä ei, on melkeinpä jo saman tien  tuomittu epäonnistumaan. Mutta odotuksia ja toiveita voi aina tulevaisuuteen kohdistaa.

Vuodelta 2021 toivon tietenkin ensisijaisesti terveyttä, koska se on ehto kaikkien muiden tavoitteiden toteutumiselle. Mennyt vuosi oli kurja vuosi siinä mielessä, että paljon suunniteltuja asioita jäi tekemättä, koska en kyennyt. Tällä hetkellä vointi on melko kivuton, mutta toki vaivat muistuttelevat taustalla olemassaolostaan.

Odotan tietenkin hyvää puutarhavuotta. Se tarkoittaa sitä, että jaksan ja ehdin hoitaa kaikki suunnitellut viljelykset. Läheskään aina tämä ei ole onnistunut, sillä palkkatyö vaatii kesäisin niin paljon. Suunnitelmissa olisi kasvimaan laajentaminen kohopenkeillä tai viljelylaatikoilla. Viljelypalstamme on hevoslaitumesta lohkaistu kaistale pellolla. On käynyt niin, että vuosi vuodelta nurmi valtaa takaisin alaa hyötykasveilta ja kasvimaa kapenee reunoiltaan. Nyt haluaisin saada voikukan, juolavehnän ja nokkosen ryöstämät reuna-alueet takaisin viljelykäyttöön.


Toinen puutarhahanke olisi kunnollisen perenna-alueen perustaminen. Puutarhamme on vanhan mummonmökin pihapiiri sille ominaisine kasveineen. Perennat ovat vuosien saatossa levinneet ympäri tonttia, osittain kadonneet, taantuneet, tuhoutuneet rakennusprojekteissa ja koiran kaivauksissa tai tukahtuneet vadelmapehkojen ja nokkosten sekaan. Niinpä akileijoja, rohtoraunioyrttiä, syysleimua, kurjenpolvia, varjoliljoja, suopayrttiä ym. kasvaa enää yksittäisinä puskina siellä täällä. Haluaisin pelastaa nämä perinnekasvit yhteen penkkiin talon eteläseinustalle.




Odotan alkaneelta vuodelta myös samanlaista elämänrytmin verkkaisuutta ja yksinkertaisuutta, mitä korona-aika toi viime vuoteen. Pois ylimääräiset menot, turhat liikkumiset ja tarpeettomat kohtaamiset. Moni on kuvannut viime vuotta erityisen vaikeaksi juuri koronan asettamien rajoitteiden takia. Itse olen päinvastoin nauttinut siitä, että on voinut hyvällä omallatunnolla ja luvan kanssa vetäytyä sosiaalisesta kanssakäymisestä omaan pieneen elämänpiiriin. Tietenkään EN toivo sitä, että pandemia jylläisi edelleen, mutta haluaisin että tämä back to basics -elämäntyyli olisi tullut jäädäkseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...