Itsenäisyyspäivää

 Itsenäisyyspäivä valkeni tyypilliseen tapaan räntäsateisen ankeana. Tai ei varsinaisesti edes valjennut, päivähän on tällä hetkellä vain lyhyt harmaa kahden pimeän välissä. Harmauden huomaa erityisesti näin pyhäpäivänä, kun vain oleillaan ja puuhastellaan tuvassa: valoja ei voi sammuttaa ollenkaan, jos haluaa nähdä edes jotain.

 

 

Itsenäisyyspäivää vietetään meillä polttamalla kynttilöitä, ottamalla siniristilippu esiin, syömällä hirvipaistia perunamuusin kanssa sekä jälkiruokana kahvia ja kookosmokkapalleroita. Siinä meidän vaatimattomat juhlallisuudet. Telkkaria tulee varmaan seurattua tavallista vähemmän. Ei sillä, että linnan juhlia olisi välttämättä ennenkään katsottu. Tällä kertaa ne jäävät järjestämättä, ja ihan hyvä niin. Kunpa säästyneet rahat saisi vielä siirrettyä vaikkapa Hurstin ruoka-apuun.

 

 

Tänään on samalla myös toinen adventti. Joulu lähestyy vääjäämättä. Joulun merkitys vuotuisena juhlana on iän karttuessa vähentynyt. Kenellepä ei lapsena jouluaatto olisi ollut vuoden kohokohtia. Vielä kymmenen vuotta sittenkin suhtauduin siihen nykyistä intohimoisemmin. Kodissa kaiken piti olla just eikä melkein lattiasta kattoon.  Joulunviettoon kuuluivat tietyt rituaalit ja aikataulut, joista en halunnut poiketa. Toivathan joulunpyhät edes muutaman päivän katkoksen stressaavaan ja henkisesti kuormittavaan työhön. Vaikka eivät ne työasiat  hetkessä mielestä häipyneet, siellä ne painoivat takaraivossa ja vaikeuttivat oikeaan tunnelmaan pääsemistä. Nyt ei onneksi tuota ongelmaa ole, sillä talvikausi on muutenkin töiden suhteen hiljaisempaa aikaa.

Tietenkin tupaan edelleen joulukuusi kannetaan ja laitetaan nätiksi, sekä perinteisiä ruokia katetaan pöytään. Kinkkua, laatikoita ja joulutorttuja kuuluu olla tarjolla. Vähän suklaata ja glögiäkin. Kynttilöitä, jäälyhtyjä, saunomista, rauhoittumista, siitä meidän joulu on tehty. Ei kuitenkaan suursiivousta, hössötystä, ylenpalttista koristelua, tilpehööriä siellä ja täällä. Joululahjojen antamisesta toivottavasti olemme tänäkin vuonna sukulaisten yhteisellä sopimuksella luopuneet. Suvussa ei ole niin pieniä lapsia, että joulupukkia enää kaivattaisiin käymään. Eikä totta puhuen korona-aikaan tee yhtään mieli kierrellä ostoskeskuksia "pukin asialla", se tuo tuskanhien pintaan normaalioloissakin, saati nyt.

Ainut vaan että lunta puuttuu edelleen. Ei musta joulu ole oikein mistään kotoisin. Kovin monta täysin lumetonta jouluaattoa en kylläkään muista. Sellainenkin joulun ihme on näillä korkeuksilla nähty, että aattoyönä on, vastoin kaikkia sääennusteita, satanut juuri sen verran lumenhöytyvää, että voitiin puhua valkoisesta joulusta. Joulunpyhinä se suli pois. Mutta onhan tässä onneksi vielä aikaa säätyypin muuttua, jos juuri tällä hetkellä ei kovin talviselta tunnu.

Ollaan tänään kiitollisia siitä, että meillä on tämä kaunis Isänmaa, vaikkei se olekaan enää ihan niin itsenäinen kuin voisi olla! Hyvää Itsenäisyyspäivää ja toista adventtia!

Ja ne Kookosmokkapallerot:

50 g voita

1 dl kookoshiutaleita

1 dl mantelijauhoa

1/2 dl makeutusta (sokeria, karppisokeria)

1 rkl kaakaojauhetta

tilkka vahvaa kahvia

Notkista voi, lisää kuivat aineet ja lopuksi kahvi. Muotoile massasta pieniä  palloja, pyörittele ne kookoshiutaleissa. Laita jääkaappiin jähmettymään ennen tajoilua.