maanantai 14. joulukuuta 2020

Talven tuntua


 Aamuvarhaisella laskiessani mustaa kissaa ulos odotti oven takana iloinen yllätys: lunta! Sitä sateli isoin hiutalein niin, että maisema muuttui lopultakin kunnolla valkoiseksi. Kyllä tätä oli jo odotettu. Laitoin hevosenpojat ilman loimia tarhaan, että saavat nauttia iän ikuisten mutakokkareiden ja loskan sijaan puhtaasta lumesta. Nyt olisi hyvä hetki opetella piehtaroimaan.

 


Ulkona näyttää nyt juuri siltä kuin tähän aikaan vuodesta kuuluukin. Piti hetken aikaa ihan vain kävellä ympäri pihamaata ja ihastella. Pikkukissalle lumi oli uutta, ja varsin erikoisia loikkia ja syöksyjä nähtiin aamu-ulkoilulla. Sisälle mirri suostui tällä kertaa tulemaan maanittelematta. Liekö kylmä nipistellyt tassun pohjia.





Viikonloppuna sain sopivasti valmiiksi talven toisen neuleeni, itse suunnittelemani villapaidan. Olkoon se nimeltään vaikka "Pakkasaamu". Lankana käytin Novitan Seitsemän Veljeksen Lapintaikaa. Samasta langasta, mutta harmaan värisenä minulla on jo ennestään säärystimet. Nopea ja mukava neuloa oli tämäkin pusakka. 

 

 

Nyt taidan kuitenkin pitää käsitöistä pientä taukoa, sillä tenniskyynärpää otti itseensä tästä kahden puseron neulomisurakasta. En vaan malttanut iltaisin lopettaa ajoissa ja lepuuttaa käsiä välillä. Äidin "neulomosta" tilasin vielä ihanat kissantassu-ranteenlämmittimet, joten minulla alkaakin olla täysi varustus valmiina talven tuloa varten.

 


Vanha puulämmitteinen mökkimme on kylmillä keleillä vetoinen, ja villavaatetta tarvitaan päälle sisälläkin. Petissä pidetään tavallisen täkin päällä paksua armeijan villapeittoa lisälämmikeenä. Sen alla kyllä uni maistuu, johtuneeko siitä että viltti muistuttaa painopeittoa! Kovilla pakkasilla saattaa sisälämpö pudota uunin lämmitysten välillä +13 asteeseen. Mutta en silti vaihtaisi oloja kaupungin keskuslämmitysasuntoon! Hirsimökissä on hyvä hengittää ja kylmyyskin on tottumuskysymys. Nykyisin normaali asuintilojen +22 asteen lämpö hikoiluttaa ja saa nenän vuotamaan. Tuskinpa edes osaisin olla talvisin t-paitasillaan, kun kerrospukeutumiseen on tottunut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...