tiistai 8. joulukuuta 2020

Verrattomat veljekset

 Talliamme asuttaa siis tällä hetkellä kaksi suomenhevosoritta, viimekesäinen "Pentunen" ja kaksivuotias isoveli "Juippi". Pentu vieroitettiin emästään lopullisesti muutama viikko takaperin, kun emä muutti takaisin naapurikuntaan syntymämaisemiinsa.

 


Poikien yhteiselo on sujunut mutkattomasti. Ensimmäisen viikon ne viettivät tarhassa välilankojen erottamina, mutta kun mitään riidantapaistakaan ei näyttänyt syntyvän, päästin heidät samaan aitaukseen. Juippi otti pikkuveljensä todella nätisti vastaan ja kohtelee sitä hellyyttävän lempein ottein, vaikka hänellä massaa alkaakin olla jo aikuisen oriin verran. Pojat syövät samalta heinäkasalta ja isoveli vahtii vieressä, kun pikkuveli ottaa katoksessa päivänokoset.



Pentusen rohkeus on kasvanut huomattavasti isoveljen seurassa. Ilmeisesti hän tuntee olonsa turvalliseksi. Pentu antautuu hyvin ihmiselle kiinni, tulee oikeastaan ensimmäisenä veräjälle vastaan ja kulkee rauhallisesti taluttajan rinnalla talliin ja ulos. Säikkyminenkin on vähentynyt. Ainoastaan oudot esineet ihmisen kädessä pelottavat vielä. Kuten loimet ja riimut, joita yritetään sovitella päälle. Niinpä Pennulla aloitetaan aivan lähiaikoina ravihevosen esikoulu, jossa puetaan päähän suitset ja selkään silat. Yritetään tehdä opetus ajan ja ajatuksen kanssa siedättämällä, ettei turhia pelkoja jäisi näistä hevosen elämän perusasioista.

 


Juipin kanssa tehdään rauhallisia kävelylenkkejä kärryillä. Tai siis tehtäisin jos pystyttäisiin. Maa on tällä hetkellä kova ja paikoitellen liukaskin, ja Juipilta puuttuu toinen etukenkä. Painiskelen saman ongelman kanssa, kuin moni muukin hevosenomistaja: kengittäjää ei tahdo saada paikalle silloin kuin sitä eniten tarvitsisi. Olen itsekin irtokenkiä hevosilleni naulaillut - silloin joskus terveempänä ollessani - mutta nyt en uskalla edes yrittää, ettei hyvin alkanut lannneselän kuntoutuminen ottaisi takapakkia. 

Loppuviikosta, jos kusti jaksaa polkea, kokeillaan Juipille nastallisia bootseja, jotka laitoin tilaukseen. Siihen saakka jätetään valjaat naulaan, nautitaan näistä alkutalven upeista auringonnousuista, toivotaan lumisateita ja ennen kaikkea yritetään pysyä pystyssä ja ehjinä!

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minä & tavarat

  Miun pitää tunnustaa: miusta on tullut viimenäkemältä kirppishaukka. Ainahan oon tykännyt kirppareita kierrellä, mut nyt siitä on tullunna...