Minä kun olen tällainen stressipelle, niin ajattelin että marraskuun harmauteen sopisi hyvin harjoitus, jossa ollaan läsnä ihan vaan tässä ja nyt, käsillä olevassa hetkessä kaikki aistit avoimina. Hätistetään pois mielestä tulevan päivän velvoitteet ja ihan vaan hengitellään ja ollaan. Mindfullnessia, vai miksi sitä suuressa maailmassa nimitetään.
Tietenkään omista tuntemuksista ei pysty vangitsemaan tekstiksi kuin pienen osan, kaikkea ei muista, kun ajatukset virtaavat ja havainnot vaihtuvat. Mutta haitanneeko tuo. Tässä harjoitelma; marraskuinen maanantaiaamu.
Kilkatus kuuluu ensin vaimeana, sitten kovempana. Tunnustelen hetken olotilaa - ei kipuja - ja vääntäydyn istumaan sängyn reunalle. Karvamatto on pehmeä jalkapohjien alla. Kurotan yölampun katkaisijalle, pimeys vaihtuu hillittyyn valoon. Sipaisen herätyksen sammuksiin. Vedän hitaasti kalsarit jalkaan ja puseron päälle. Hengittelen pikkumökin aamuilmaa. Pehmeänsileä kissankylki hivelee jalkateriäni, kiehnää, hurrittaa.
Kävelen tupaan ja sytytän mennessäni valoja päälle. Puulattia narisee askelten alla, tupa tuoksuu nukkuvalle koiralle. Eteisen oven saranat vongahtavat. Lattialta löytyvät villasukat, laitan ne jalkaan, Sukat tuntuvat miellyttäviltä. Puen ulkovaatteet päälle ja menen ulos. Kylmä tuuli puhaltaa vastaan. Kävelen pihan yli hevostarhalle. On hämärää, mutta ei niin pimeää että tarvitsisi otsalamppua. Heitän sylyksen heinää aidan sisäpuolelle. Tuuli pölläyttää osan korsista takaisin naamalleni.
Kävelen takaisin pihan poikki tallia kohden. Ulkovalot lävähtävät yksi toisensa jälkeen palamaan. Niiden valokiila häikäisee, jos katsoo päin. Vilustaa ja näpit menevät kohmeeseen. Tuuli humisee. Heitän heiniä toiseenkin hevostarhaan ja avaan tallin oven. Sisältä kuuluu hörinää ja kavion tömähdyksiä. Tuttu ja turvallinen tallin tuoksu tulvii sieraimiin. Loisteputket syttyvät viipyillen, mutta kohta tallissa jo näkee. Tyhjennän rehukauhat hevosten ruokakuppeihin. Kops kops, hakkaan niitä seinään. Sinimailanen tuoksuu, ja ruisleipä.
Istun tallin penkillä ja odotan kun hevoset syövät aamupuuronsa. Tasaista mäiskytystä ja välillä kolahtelua. Penkki tuntuu kovalta takamuksen alla, nojaan seinään. Ei satu mihinkään, on ihan hyvä olla. Kissa numero kaksi tulee kissanluukusta sisään pyyhkimään haalarin lahjettani. Tunnustelen sen turkkia, se on pörröinen ja roskainen, mutta kuiva. Ulkoa, kaukaa pikitieltä kuuluu auton ääntä.
Kolina hevosten ruokakupeista yltyy, ne alkavat olla tyhjät. Avaan ensimmäisen karsinan oven metalliosat kirskuen. Napsautan riimunnarun päitsiin kiinni ja lähden taluttamaan Juippia ulos. Rytmikäs kenkien kopse muuttuu soran rahinaksi, kun astumme tallin valoista aamuhämärään. Jäntevä, kumimainen turpa tuuppii ja hieroo takkini selkämystä. Heilautan narun päätä selkäni takana ja tuuppiminen loppuu. Saavumme tarhan veräjälle, josta hevonen luiskahtaa sisään. Lits läts, jalkojen alla tuntuu märkä, liukas muta. Irroitan narun ja päästän hevosen irti. Kissa naukaisee ja juoksee tömisevin tassuin ohitseni. Näppejä paleltaa.
Palaan talliin ja avaan toisen karsinan oven. Sinimailanen tuoksuu vieläkin. Kytken riimunnarun Pentulaisen päitsiin. Kengättömät kaviot kopsuvat pehmeästi kun marssimme ulos, ensin minä varsa käsipuolessa ja Ämmä perässä vapaana. Ruokintapaikalla päästän varsan irti ja tuikkaan porkkananpalan sen suuhun. Tunnen sormenpäissäni pehmeät hevosenhuulet.
Suljen tallin ovet ja sammuttelen valot. Lähden kävelemään talolle. Kissa marahtaa ja juoksee ohitseni. Astun eteiseen, jossa on vastassa lämmin, miedosti sipulintuoksuinen ilma. Riisuttuani päällysvaatteet siirryn tupaan ja lataan kahvinkeittimen. Pilkon banaania ja päärynää, otan jääkaapista jugurtin ja mehukeiton. Jääkaapin sisällä tuoksuu hirvipaistille ja marjoille.
Pakastin surisee hiljaa, kahvinkeitin pulputtaa. Käynnistän blenderin, jonka riipivä ääni katkaisee aamun rauhan. Kissan tassut tömisevät jossain pöydän alla. Koira herää ja puistelee turkkiaan. Isännän puhelin alkaa visertää herätystä ja saa koiran hyppäämään sohvalta lattialle. Nopeasti mökki täyttyy äänten ja liikkeiden paljoudesta, jota en pysty enää rekisteröimään, joten päätän harjoitukseni tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti