...ennen kuin tipahtaa.
Eilen oli ensitutustumiseni osteopatiaan. Käynnillä keskityttiin lähinnä etsimään johtolankoja siihen, mikä minussa voisi olla vialla. Vaivojanihan on arvuuteltu jo lähestulkoon vuosi ja hoidettu hyvinkin monella eri diagnoosilla. Lääkäreiden mielestä kipuni aiheuttaa artroosi, eli ensimmäisen asteen lonkkien nivelrikko. Sen mitä itse olen kroppaani kuulostellut, niin en ihan täysin osta tätä diagnoosia. Liian helppo.
Fyssarit sentään edes vähän yrittävät paneutua muuhunkin, kuin siihen mitä röntgenkuvissa näkyy. Ja eilen huomasin, että osteopaatti on aika pitkälti fyssarien linjoilla. Yksi iso tekijä vaivoissani näyttää todellakin olevan yliliikkuva si-nivel. Osteopaatin mukaan se on ihan top3 joukossa niistä, mitä hän on urallaan nähnyt. Ja kun nivelet lonksuvat lantiossa holtittomasti, niitä tukevat nivelsiteet ja lihakset ylikuormittuvat ja tulehtuvat. Toinen, täydentävä selitys voisi olla iskiashermon tavallisesta poikkeava kulkureitti piriformislihaksen kohdalla. Molemmat selitykset tuntuivat järkeenkäyviltä, ja näitä samoja asioitahan oli väläytelty jo fysioterapiassa. Tuntuu vaan, että ongelmana kunnallisella puolella on se, ettei siellä ole oikein resursseja (tai osaamista) näitä vaivoja hoitaa. Muuten kuin antamalla jumppaohjeita ja pari kertaa kuussa kyselemällä, miltä tuntuu.
Pääsin myös hoitopöydälle käsittelyyn. Selin ja vatsallaan makaaminen ei tuttuun tapaan onnistunut jäätävän kivun takia lainkaan, joten hoito tehtiin kylkiasennossa. Minä keskityin vain hengittelemään, enkä tarkalleen ottaen rekisteröinyt, mitä hoitaja teki. Näpräsi jotain oikean jalan kimpussa. Hoitosession jälkeen sain ohjeeksi tarkkailla vointia, ja mielellään ihan kirjata ylös, miten kroppa siihen reagoi. Pienetkin edistymisen askeleet tuli merkitä muistiin, sillä kipuun helposti turtuu niin ettei edistysaskelia välttämättä huomaa.
Ja tarkkailua tässä on tehty eilisestä lähtien. En illalla uskaltanut vielä kirjoittaa tänne muistiin mitään, halusin ensin nukkua (tai valvoa) yön yli, jotta olisin varma ovatko tuntemukseni oikeita. Tässä vaiheessa osaan jo sanoa, että osteopaatin käsittelyllä oli oikeansuuntaiset vaikutukset. Eilinen loppupäivä oli huomattavasti aikaisemia kivuttomampi. Pystyin olemaan jalkeilla ja kävelemään pidempiä matkoja kuin aiemmin. Lepokipu oli vähäisempää ja erityyppistä kuin ennen hoitoa. Raastavan ja repivät hermokivun sijaan se oli enemmän sellaista väsyneiden lihasten jomotusta, jota siedän huomattavasti mieluummin. Yön nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Eli tällä hetkellä ihan positiivisilla fiiliksillä olen osteopatian suhteen. Kontrollikäynti on ensi viikolla.
Isäntä oli kaupunkireissulla mukana hoitamassa omia asioitaan, ja poikettiin siinä puolen tunnin luppoajalla kahvilassa päiväkahveilla. Siis ihan oikeassa Kahvilassa, ei missään teboililla persvakorekkakuskien seassa. Mies otti tosi hyvännäköisen paastopaistisämpylän ja itsekin tavoistani poiketen halusin kahvileivän. Joulutortun! Oli kyllä elämäni paras joulutorttu, siitä maistoi, että voita ei ollut säästelty leivonnassa. Täyskymppi.
Hevoset saivat kaupunkituomisina uudet rehukauhat, sitä pystyssä seisovaa mallia ja kisuleille toin paketillisen kissanminttuleluja ja raksuja. Vaihteeksi siis hyvä päivä, kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti