Viimeinen vuorokausi on mennyt kipujen kynsissä. Mikään ei oikein auta, eikä mikään asento helpota. Yöunet olivat katkonaiset ja sisällöltään sekavat. Aamulla piti pienet itkutkin tirauttaa kaikelle tälle kurjuudelle.
Taistelu amerikanmaan herruudesta meni tiukaksi, eikä tainnut Trumpin hyvä loppukiri kantaa aivan maaliin saakka. Oliko peli sitten täysin rehellistä vaiko likaista, sitä varmasti puidaan vielä pitkään. Eikä se onneksi ole meidän suomalaisten suurimpia murheita, kunhan saataisiin edes omat asiat kuntoon.
Ulkona tuulee navakasti ja välillä pudottelee sadekuuroja. Tikka pinnistelee kynsin hampain kiinni ruokintapaikan talipallossa, ettei tuulenpuuska vie mennessään. Säälittelen, ettei tullut aamulla laitetuksi hevosille loimia päälle, mutta mistäs arvasin, kun silloin keli oli vielä siedettävä. Puhelinkin juuri piippasi, että matkahuollossa olisi odottamassa hevosenpojille paketti uusia sadetakkeja - ostin kun tarjouksessa olivat.
Taidan sytyttää seuraavaksi uuniin tulet ja kokeilla millaisia lepoasentoja löytyisi kiikkustuolista. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
PS. Löysin kuin löysinkin asennon, joka tällä kertaa sulatti kivun pois. Se on jooga-asento nimeltään Balasana, lapsen asento. Nyt en uskalla liikahtaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti