Ehdoton lempipaikkani kotona on sauna. Tuo 40-luvulla rakennettu, vaatimaton ja vähän kallellaan seisova mökkeröinen, jossa on ison löylyhuoneen lisäksi saunakammari, kuisti ja päädyssä kalastusvaja.
Sauna lämpenee meillä kerran viikossa, lauantaisin. Se on perinne. Arkipäivisin on tyydyttävä suihkuun. Ehkä lauantait tuntuvat siksi viikon kohokohdilta, kun kylpeminen puukiukaan lempeissä löylyissä ei ole ihan jokapäiväistä herkkua. On meillä mökissä ollut sisäsaunakin, joskus 90-luvun remontin yhteydessä rakennettu, mutta se on palautettu entiseen käyttöönsä varastotilaksi. En jotenkin viehäty pienen sähkösaunan kuivista, keinotekoisista löylyistä. Kun kiuas tuli jokunen vuosi sitten elinkaarensa päähän, päätin että meillä saunotaan vastedes pelkästään ulkosaunassa. Hyvin on pärjätty.
Meidän sauna ei ole mikään kiireisen työssäkäyvän ihmisen pesupaikka. Sen lämmittäminen ottaa kaikkine valmisteluineen lähemmäs kaksi tuntia. Kesäkuumalla voi päästä löylyihin nopeamminkin. Mutta joka tapauksessa saunanautinnon eteen joutuu näkemään vähän vaivaa. Saunan lämmitus alkaa kylpyvesien kantamisella tuvalta. Lämmin vesi valmistuu kiukaan kupeessa olevassa säiliössä. Kesäisin vettä saadaan myös räystäiltä; sen parempaa pesuvettähän ei olekaan kuin sadevesi. Järveä tässä ei valitettavasti riittävän lähellä ole.
Liiteristä kannetaan puut, joita menee useampi pesällinen. Löylyhuone on iso, olisiko mitoitettu 7-8 hengelle, entisajan suurperheelle, eikä siis ihan vähällä puulla lämpene kylpykuntoon. Meillä käy äärimmäisen harvoin saunavieraita, joten tilaa riittää kahdelle hengelle saunoa ihan pitkältään käsin.
Tulen sytyttäminen kiukaan alle on oma taiteenlajinsa. Aina se ei onnisu ensimmäisellä kerralla eikä toisellakaan, vaan kiuas paholainen tupsauttaa väkevät savut sisälle. Mutta se kuuluu asiaan.
Saunassa on oma erityinen tunnelmansa. Seinät ja katto ovat vuosikymmenten kuluessa nokeentuneet tummiksi, ja olen antanut niiden säilyä sellaisina. Saunan ikkunasta näkyy kauas peltojen yli tielle - kesäiltoina, kun siellä valoisan aikaan tulee istuskeltua. Yleensä ikkunasta hohtavat vain kuistin lyhdyt, joihin sytytän kiuasta lämmittäessä kynttilät. Saunan löylyt ovat leppoisat, kosteat ja viipyilevät, niistä voisi nauttia vaikka kuinka kauan.
Saunakamarin hämärässä viihdyn muulloinkin kuin saunailtoina. Siitä on tullut minulle erityinen hiljentymisen paikka, jossa saa istua rauhassa ajatuksineen. Monet kerrat siellä onkin tullut istuttua selvittelemässä päätään niin elämän myötä- kuin vastamäissäkin. Saunakamarin pöydän ääressä nautitaan kiuasmakkarat tai muut saunaeväät. Yksi lepotuoli on varattu mustalle kissalle, joka mielellään osallistuu illanviettoon kanssamme.
Tässä vaiheessa iltaa käyn lisäämässä kiukaan alle kolmannen pesällisen puita. Sitten talutan hevoset talliin iltaheinille. Kun mittari näyttää 70 astetta ja vesi poreilee padassa, on aika siirtyä kuuntelemaan tummien urkujen soittoa ja laskeutua lauantai-illan rauhaan. Nautitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti