Nukuin viime yön todella hyvin, eli yhden herätyksen taktiikalla. Se ainut herätys oli tuttuun tapaan mustan kissan päästäminen ulos aamuyön tunneilla. Susihukkasta ei ole näkynyt maisemissa enää viikkoon, joten voin jo vähän helpommin hengittää kun kisulit lähtevät yöpyynneilleen.
Myös aamu oli kivuton. Ai että minä nautin tästä tunteesta, se on ollut niin harvinaista herkkua viime aikoina! Päivään sisältyi normaalit puuhastelut plus se, että isäntä oli viettämässä syyslomapekkasia vapaalla. Lähdettiin pistäytymään kaupunkiasioilla; jotain auton osia ja hevosille muutama purupaali. Tallin kuivikkeina meillä on kauranolkea ja pohjalla kosteutta imemässä turpeen ja kutterinpurun sekoitus. Aivan paras kuivitus minun mielestäni. Joku sanoisi että olkikarsina on hankala puhdistaa, mutta sehän on tottumuskysymys.
Kaupunkireissulla olikin taas sopiva sauma käydä Kahvilassa, ja olihan siellä niitä huippuja joulutorttuja! En vaan voinut vastustaa rapean voitaikinan houkutusta. Nyt on tämän viikon leivonnaiskiintiö täynnä ja jopa ylitetty, yleensä en viljatuotteita ja sokeria syö, kun vatsa ei niistä tykkää. Kärsitään tässä loppuilta kuplinnasta ja ilmavaivoista.
Huomenna on viikon hankalin, mutta samalla paras päivä. Hankalan siitä tekee kokousreissu, joka suuntautuu tällä kertaa ihan maakunnan toiselle laidalle. Onneksi sain diilattua itselleni kyydin, ettei tarvitse aivan koko matkaa itse ajaa. Kaasujalkaa on edelleen viisaampi säästää. Mutta istumista siis piisaa ihan koko päiväksi ja asioita pähkäiltäväksi pitkän listan verran. Parhautta on illalla odottavat kotisaunan löylyt, jossa vihlovat hermot laukeavat ja lihakset sulavat. Kiuasmakkaraa ja inkivääriolutta unohtamatta. Muuten en ehkä kestäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti